Paastosta päästyä

Pääsiäispöydän pääruokalajit: höyrytetty kuharulla & parsa sekä nyhtökaritsa.

Pääsiäinen on merkinnyt laskiaisena alkaneesta paastosta pääsemistä. Paastoamalla kieltäydyttiin maallisista nautinnoista ja valmistauduttiin ristinkuoleman, ylösnousemuksen ja pelastuksen suureen juhlaan. Ruuan määrää vähennettiin. Liha oli vallan kiellettyä, samoin alkoholi. Kieltäymyksiä lievitti, ettei ravitsevaa olutta laskettu alkoholiksi sen paremmin kuin kalaa lihaksi.

Luostareissa munkit saattoivat usein osoittaa suurta hurskautta korvaamalla koko aterian tuhdilla annoksella vahvaa olutta. Itse pääsiäistä on pidetty yhtenä olutvuoden kohokohtana. On valmistettu erityistä pääsiäisolutta, usein tummaa, vahvaa ja rungoltaan tukevahkoa. Koska sesonki on lyhyt ja vielä hypähtelee kuunkierron mukaan, on erityisten pääsiäisoluiden pano jäänyt nykyisin pitkälti pienpanimoiden huoleksi.

Jos pääsiäistä katsoo gastronomiselta kannalta, pääasiaksi nousee runsas ja monipuolinen juhla-ateria. Pääsiäisruuat on ladattu vahvoilla perinteillä ja muinaisilla symbolimerkityksillä, joissa kansantavat yhdistyvät kristillisiin aineksiin. Ikiaikaiseen tapaan Callistuksen pääsiäispöytä juhlii vuodenkierron kääntymistä kevään heräämiseen. Pöytään laitetaan kirkkaita värejä. Vihreää, punaista, oranssia! Erityisen tärkeää se on, jos pääsiäinen on maaliskuussa ja sataa viistoa räntää.

Alkupalat: yrttinen pinaattikeitto, salaatti ja lohirulla. Jälkiruokina mämmi & vaniljakastike sekä kotona valmistettu chilisuklaajäätelö.

Risotto värjätään kurkumalla kirkkaan oranssiksi ja päälle tuoretta vihreää. Callistuksen yrttimaalta löytyi ilmasipulin varsia ja karhunlaukkaa. Vanhoista porkkanoistakin - yllättävää kyllä - tulee maukas raastesalaatti hyvän kastikkeen ansiosta. Resepti löytyi vuosia sitten valtakunnan päälehden ruokasivulta: öljyä, etikkaa, inkivääriä, hunajaa sekä pieni ripaus cayennepippuria. Callistuksen keittiössä oikaistaaan käyttämällä inkivääripastaa ja juoksevaa hunajaa. Tämä kirkkaanoranssi salaatti on parhaimmillaan, kun makujen annetaan tekeytyä ainakin tunti.

Liharuokaan hankittiin tänä vuonna luista karitsan keittolihaa. Sitä kypsennettiin kannellisessa padassa noin 10 tuntia matalassa lämmössä (90 astetta). Luut nyhdettiin pois kypsästä lihasta ja vadille keitettiin (5 min.) röykkiö vihreitä papuja. Jälkiruoaksi maisteltiin ensin mämmiä vaniljakastikkeen kera ja sitten kotitekoista jäätelöä, joka sisälsi chilillä maustettua suklaata.

Monen ruokalajin aterialle sopii kyytipojaksi keveä ja raikas pils, joka antaa sopivasti tilaa ja tukea niin kalan kuin karitsankin makuvivahteille. Callistuksen pääsiäispöytään valittiin Laitilan vaalea lager Kukko Pils (5,5%). Lopuksi digestiivinä nautittiin Beer Huntersin Mufloni Kauramoottoria (10%). Tämä samettisen paksu ja öljyinen, vahvan suklainen ja ylellisen herkullinen imperial oatmeal stout oli ihastuttanut tiimiä jo aiemmin keväällä. Hyvältä se maistui nytkin, mutta pakko on tunnustaa, että monipuolisen herkkuaterian suussa viipyilevät maut onnistuvat peittämään imperiaalin parhaat vivahteet. Ehkä on niin, ettei olut ole sittenkään omimmillaan digestiivinä, vaan paremmin toimisi vaikkapa tilkka yrttilikööriä.

Viimeiset vihdat

Joulusaunalla ja juhannussaunalla on vakiintuneet paikkansa suomalaisessa juhlaperinteessä. Miksei pääsiäissaunallakin voisi sellainen olla? Silloin Callistus ottaa käyttöön viimeiset edelliskesänä kuivatut saunavihdat; päästäänpä niistäkin. Ja kun myöhemmin alkaa hiukoa, pääsiäismakkarat kehiin. Illan mittaan sopii myös maistella paria markkinoille tullutta pääsiäisolutta. Siis pari tuntia elpymistä ruokailun jälkeen ja saunan lämmitykseen!

Pääsiäisen kotimaisista uutuuksista maisteltavaksi osuivat Fiskarsin Påske Saison Oak Aged With Cherries (5,4%), Malmgårdin Pääsiäisolut (5,5%) sekä Mustan Virran Panimon Pääsiäisportteri (5,5%).

Fiskarsin saisonin pitkä ja hienosteleva nimi hiukan epäilyttää, mutta itse juoma osoittautuu kelpo saisoniksi, jossa on jotenkin "belgialainen" tuntuma. Kirsikka ja vehnä maistuvat. Eikä ole vetisyyttä, mikä kyllä hiukan vaivaa sekä Malmgårdin pääsiäisolutta että Mustan virran portteria. Pari prosenttia lisää tekisi kumallekin hyvää.

Saunaillan päätteeksi maistellaan itse valmistettua pääsiäismakkaraa, jossa taikinaan on jauhettu possun ohella karitsan paistia. Sekoitukseen kuuluu myös Cheddar-juustoa, punaviiniä ja monenlaista yrttiä alkaen valkosipulista ja ruukkutimjamista päätyen juuri omasta yrttimaasta putkahtaneisiin karhunlaukanlehtiin. Hyvin maistuu väsyneille herkuttelijoille myöhäisen takkatulen loisteessa.

Maltaan takojat luostarin varjossa

Kaksi intohimoista naantalilaista olutharrastajaa päätti vuonna 2017 muuttaa harrastuksensa liiketoiminnaksi. He perustivat panimon, jolle antoivat nimeksi Mallassepät. Pienpanimo on ripeästi laajentanut toimintaansa rohkeilla kokeiluilla, joiden juuret ovat kaverusten omissa kotiolutresepteissä. Oluttyylien kirjo ulottuu ipoista ja apoista imperial ja milk stouteihin ja soureihin asti - onpa kokeilussa oma sahtikin. Juomia yhdistää yleensä kuitenkin viittaus seppien maailmaan. Niinpä valikoimissa ovat Sysi, Leka, Karaistu, Pata ja Kisälli. Toisaalta panimo korostaa myös naantalilaista kotiseutuperinnettä nimeämällä yhden kärkioluistaan Naantalin Eeppiseksi IPAksi.

Naantalilainen olutperinne onkin vaativa vaalittava, sillä se ulottuu aina keskiajalle saakka. Vuonna 1438 perustettu birgittalaisluostari oli tunnettu maukkaasta oluestaan. Luostarin yhteydessä oli puutarha, jossa kasvatettiin hedelmäpuita, viljeltiin hamppua, humalaa ja monia hyödyllisiä yrttejä. Sillä aikaa kun luostarin sisaret neuloivat sukkia ja pitsejä ja tekivät muita käsitöitä, puutarhuriveljet panivat olutta, jota riitti myytäväksikin. No, tosiasiassa nunnat kyllä tekivät kaikkia töitä - taisivat niitä johtaakin. Oluenpanoa varten hankittiin katajaa ja suomyrttiä, käytettiinpä mausteeksi myös hunajaa. Olutta valmistettiin myös lääketarkoituksiin, mikä selviää nykypäiviin säilyneestä luostarin keskiaikaisesta lääkekirjasta. Tällöin olutta maustettiin muun muassa koiruoholla eli malilla, mesiangervolla ja siankärsämöllä.

Oluenpanon tietotaitoa saatiin myös sisarkunnan pääluostarista Vadstenasta sekä samoihin aikoihin Tallinnan liepeille perustetusta Piritan luostarista. Kerrotaan, että Vadstenan nunnat ja munkit saivat humalaolutta kannullisen päivässä. Sitä sopi siemaista tuopillinen vesperin jälkeen rauhallisen yöunen varmistukseksi. Piritan luostarin makoisaan olueeseen ja puutarhanhoitoon voi puolestaan tutustua vaikkapa Indrek Harglan mainioissa apteekkari Melchiorin seikkailuja kuvaavissa dekkareissa.

 

Naantalilaista epiikkaa

Mutta palataanpa Naantaliin. Olisi mielenkiintoista nähdä minkälaisen luostarioluen Mallassepät saisi aikaiseksi. Callistus onnistui viime kesänä maistelemaan Mallasseppien uuden uutukaista APAa, Kisälliä (5,5%). Se osoittautui pirteän sitruksikseksi kesäolueksi. Kelpo kesäolut on myös Naantalin Eeppisen IPAn kevyempi versio (5,0%), joka makean ja täyteläisenkin ensituntuman jälkeen puraisee mukavasti. Lähemmäksi luostarioluen tyyliä pääsee kuitenkin tuhti imperial stout Sysi (9,5%), joka tuli myyntiin 2019 alkutalvesta. Sysimusta lakritsintuoksuinen drinkki, josta mieleen tulevat salmiakkikossu, Gammel dansk ja Underberg. Paahteinen, savuisa juoma, joka kestää sekä lämpiämisen että kansainvälisen vertailun. 

Eräänä keväisenä saunailtana vuoroon pääsivät vielä kolme seppien taosta: milk stout Pata (5,2%), Leka IPA (5,5%) sekä Naantalin Eeppisen IPAn tuhdimpi painos (7%). Odotuksiin nähden Pata tuotti lievän pettymyksen. Miellyttävän suklainen ja tasapainonen pehmeys kyllä, eikä oikeastaan vetinenkään, mutta voisi ehkä olla hiukan vahvempaa. 

Ipa on tänään sen verran kovasti kilpailtu oluttyyli, ettei Leka aivan klassikoksi nouse. Hyvä perusipa kuitenkin, sitruksiset humalat maistuvat kauan - jälkimaussa miellyttävä kevätkesäisen niityn aromi. Kritiikkiä herätti nimi Leka. Jos nyt kevyelle ipalle pitää löytää pajasta vastine, ehkä vaikka pihti voisi sopia raskasta lekaa paremmin.

Hyvät kokemukset Eeppisen Ipan kevyemmästä versiosta virittivät odotukset oluen vahvemmasta painoksesta korkealle. Eikä tullut pettymystä. Mustaherukan häivähdys tuoksussa vaihtuu jännittäviin trooppisen hedelmäisiin makuihin. Runko on kuitenkin tukevasti tasapainossa ja jälkimaussa kaurapuuron lempeää makeutta. Voisi maistua sellaisellekin, joka ole ipojen maailmasta vielä innostunut.

 

Kaksi shottia humalaa

Mutta mitä merkintä DDH Neipa tarkoittaa Eeppisen etiketissä? Yhdysvaltain koillisosissa on pitkään pantu samean vaaleita, trooppisen hedelmäisiä ipoja, joissa on vahva humalointi, mutta vähemmän katkeroita kuin perinteisissä ipoissa. Niitä kutsutaan nimellä New England Ipa. Siitä siis neipa, joka on viimeisimpiä oluttrendejä. DDH taas tulee sanoista double dry hop. Kuivahumaloinnissa humalaa lisätään paitsi käymisen alkuvaiheessa myös varsinaisen käymisen jälkeen. Tavoitteena on vahvistaa eri humaloiden aromaattista vaikutusta makujen ja tuoksujen kokonaisuudessa.

Panimomestari Jaakko Hartemaa kertoo Mallasseppien kotisivujen videoklipissä Eeppisen IPAn valmistusprosessista avaten samalla DDH-tyylin saloja. Käymisen alkuvaiheessa noin tuhannen litran panokseen ladattiin 15 kilon "shotti" Galaxyä, Mosaicia ja Citraa. Toinen samankokoinen humalashotti lisättiin sammioon varovaisesti "kuivana" vain vajaa viikko ennen pullotusta. Siinä Galaxyn korvasi El Dorado.

Mallasseppien kotisivujen videoklippigalleriaa voi muuten suositella kaikille olutharrastajille. Pääosin klipeissä kuvataan varsin luonnikkaasti esiintyvän panimomestarin johdolla pienpanimon arkea, työprosesseja, ilon hetkiä ja myös eteen tulevia ongelmia. Sen verran Mallasseppien juomat ja muukin puuha herättivät kiinnostusta, että tiimin jonkin keväisen perjantairetken kohteeksi saattaa hyvinkin joutua Naantali sekä Mallasseppien panimo ja sen yhteydessä toimiva myymälä.

Oluiden aatelia

Olutmatka 2018 / Osa III

Callistuksen suosikkeihin kuuluvat vahvat drinkkioluet imperial porter/stout sekä barley wine. Molemmat oluttyylit ovat kokeneet ilahduttavan renessanssin, vaikka ovat vanhaa perua.

Imperial stout syntyi 1700-luvulla, kun britit alkoivat viedä vahvaa portteriaan Pietari Suuren ja tämän seuraajan Katariinan hoviin.

Barley winen juuret ovat vielä kauempana, sillä nykyisen Armenian alueella kutsuttiin jo antiikin aikana erikoisen vahvaa olutta ohraviiniksi. Ensimmäiseksi barley winen nimellä markkinoiduksi nykyajan olueksi on mainittu englantilainen Bass vuodelta 1870.

Barley winet ja imperiaalit ovat oluiden aatelia. Niiden salaisuus on pitkä tynnyrikypsytys, joka usein jatkuu vielä pullossa. Kaikki vuoden aikana maistellut neljä barley wineä saivat raadilta kehuja. Moniulotteisia makunautintoja. Voimakkaat tasapainoiset aromit, viittauksia väkeviin juomiin kuten madeiraan, sherryyn tai portviiniin. Esimerkiksi Callistuksen kaikkien aikojen tuhannes maisteluolut Beer Huntersin Mufloni Hermansson Barley Wine (11%) toi mieleen gammeldanskin. Makua ja luonnetta, Muutkin kolme jäivät mieleen: ehkä kirkkaimpana Sori Brewingin Vinum Secale (10,1%), mutta myös virolaisen Lehen Suur Paks Mastiff (9,6%). Mathildedalin Vimma jo mainittiinkin.

Uusia imperiaaleja osui maisteluun kymmenkunta, valtaosa kotimaisia kokeiluja. Makuisimpia muistoja jättivät Hiisi-Panimon Iku-Turso (9%), Mallaskosken Nemesis (12,8%), Panimoyhtiö Tujun Stout Export no 2 (8%) sekä Malmgårdin Imperial Outmeal Stout (9%). Sellainenkin erikoisuus tuli vastaan kuin imperial pils. Tämä tuhti ja pyöreän pureva Hilpeä Troikka (8,3%) on Fiskarsin eli entisen Rekolan Panimon tuotantoa. Nämä imperiaalit eivät häpeä yhtään kansainvälisten serkkujensa rinnalla, päinvastoin. Ulkomaisista imperiaaleista samaan luokkaan ylsi oikeastaan vain Jopenin Doubting Thomas (10%), jossa kauran makeus pehmentää pihkaista puraisua. Imperiaalit ja barley winet sopivat parhaiten talvisiin takkailtoihin: tuijotellaan tuleen tai tulevaisuuteen - ja nautitaan.

Eräänlaiseksi imperiaaliksi voinee laskea myös keväisen Viron tuliaisen, vahvan savuoluen Öllenautin Turbahuntin (11,2%). Turbahunt on aikamoinen erikoisuus, jonkinlainen oluen ja viskin hybridi, jossa on käytetty aitoja turvesavustettuja skottimaltaita. Onko tässä yliyrittämistä, on vähän makuasia, mutta raadin mielestä Turbahunt on kyllä onnistunut. Savu maistuu ja tuoksuu vahvemmin kuin vaikkapa saksalaisessa Rauchbier-klassikossa. Viskin ystävälle tulee mieleen joku Highland Park tai Laphroaig. Lämmetessä viskimäisyys vielä lisääntyy.

Erikoisuuksista on vielä mainittava suomalais-belgialainen yhteiskokeilu Flying Dutchman Mushroom Picking Ass Kicking Matsutake ale (7%), jota ryydittää paitsi huumori myös kantarelli ja matsutake-sieni. Jännittävä kokeilu, jossa vahva humalointi liudentaa silti selvästi tuntuvan kantarellin maun. Varsin omintakeinen erikoisuus on myös Hiisi-Panimon talkkuna-mustikka stout Pöllöhillo (6,3%), jossa on siis käytetty ennakkoluulottomasti kotimaisia aineksia.

IPAt rynnistävät

IPAt jatkoivat rynnistystään vuoden 2018 olutmarkkinoilla. Niinpä IPAt vastasivat Callistuksenkin vuoden reilusta sadasta maistelusta lähes neljänneksestä. Suomalaiset ovat ilmeisesti oppineet arvostamaan kunnon humalointia. Alkoholiuudistuskin lienee auttanut, kun variaatioita löytyy nyt entistä paremmin ruokakaupastakin. Virkistävän kirpeä IPA hyötyi varmaan myös helteisestä kesästä.

IPA-valikoimasta löytyy enemmän kansainvälisyyttä. Puolet maistelluista olivat toki kotimaisia, mutta mukana oli edustajia myös Ruotsista, USAsta, Englannista, Hollannista, ja jopa Kanadasta ja Etelä-Afrikasta. Tyylisarjansa parhaat pisteet raadilta sai silti suomalainen Malmgård English IPA (6,9%), jonka pitkään kestävä pehmeä karvaus sai kehuja.

Vuoden yllättäjäksi nousi kuitenkin syksyllä kauppoihin tullut Olvin Hi-Hop Mild IPA (2,5%), joka on maukas ja raikas, vahvan amerikkalaisesti humaloitu IPA. Ei lainkaan vettä välissä. Panimon tuottama koe-erä hävisi nopeasti kaupan hyllyiltä, mikä osoittaa, että tällaista on odotettu. Mieto mutta puraiseva kesäinen janojuoma ja mainio ruokajuoma esimerkiksi kalan kanssa.

Uusvanhaa tyyliseikkailua

Olutmatka 2018 / Osa II

Olutkulttuurin monipuolistuminen jatkui edelleen vahvana trendinä vuonna 2018. Ikivanhat oluttyylit kokevat renessanssia ja uusia kokeiluja kehitellään. Tyylien laajeneva kirjo hemmottelee ennakkoluulottomia maistelijoita. Tässä muutamia esimerkkejä kommentteineen.

Aloitetaan happamista, jotka vielä pari vuotta sitten olivat todella harvinaisia. Callistuksen maistelukoriin päätyi vuoden aikana peräti kymmenkunta sour-tyypin olutta, joista useimmissa happamuutta sävytti joku marja. Edellä jo mainittiin Kakolan mustaherukkainen Kassis ja vadelmainen Vautsi. Vadelma maistui myös espanjalaisen Nomadan Revontulissa (6,7%). Hiisi Panimon Itse (6%) turvautui karviaiseen, Kimiton Sur Sommar punaherukkaan ja Rousalin Själö Weizen (5,5%) tyrniin. Belgialainen Oud Bersalis (6%) oli tehnyt oikein marjablendin. Erikoinen yhdistelmä oli myös tanskalaisen To Ølin Sur Citra (5,5%), jonkinlainen amerikkalaisen pale alen ja hapanoluen risteytys. Callistuksen soursuosikiksi nousi kuitenkin juhannussaunan yhteydessä maisteltu belgisour Liefman's Goudeband (8%), joka oli säilötty upeaan kuohupulloon sinisine paperikääreineen. Tämä rubiininpunainen madeiramainen juoma tarjosi ensin useita täyteläisiä makuvivahteita kunnes sitten iski oikein voimalla kypsä hapankirsikka. 

Sourin kanssa samantapaista tyylimaisemaa edustavat myös suolaiset goset ja yrttiset gruitit, jotka ammentavat muinaisista "esihumalaisista" olutperinteistä. Maisteluun osui kaksi suolaisen gose-tyypin olutta, brittiläisen  Wild Beerin Sleeping Lemon Export (6%) sekä kotimainen Hailuotolainen Gose (5,4%). Molemmat vastasivat huutoonsa. Sitruunainen brittigose sopisi vaikka vappumaljaksi sillin kera. Hailuodon panimo onnistuu puolestaan yhdistämään yllättävän mukavasti suolaisuuden ja korianterin.

Maistelussa oli myös kaksi gruit-olutta. Kotimainen Happy Brewstersin Thora (4,9%) on hapan ja marjainen, eikä ollenkaan hullumpi. Thora tosin herätti lievän epäilyksen yliyrittämisestä. Sen sijaan erinomainen gruitolut on Jopenin Koyt (8,5%). Siinä happamuus kääriytyy miellyttävään, jopa luostarimaiseen pakettiin, jota yrtit hallitsevat. Joku maistoi väinönputkenkin.

Sen verran Koyt vakuutti raadin, että se valittiin pääsiäisaterian digestiividrinkiksi. Ruokajuomana toimi Malmgårdin Dinkel (4,9%). Ja hyvin toimikin. Vuoden juhlapyhien ateriajuomista mainittakoon sekin, että kun kesällä maisteltiin japanilaisen Kiuchin Hitachino-sarjan Real Ginger Alea (8%), se oitis valittiin tulevan joulun digestiiviksi. Ja hyvin toimi sekin, kuin siemailisi hyvää piparkakkua! Jouluaterian ruokajuomina toimi muuten perinteiseen tapaan Hartwallin Karjala (5,2%) läpi kattausten. Kinkun seuraksi piti tietysti olla sahtia. Sitä olikin entistä vaikeampi saada. Vain Finlandia Sahtia (8%) löytyi yhdestä turkulaisesta Alkosta. Vaan hyvin sekin hoiti tehtävänsä, vaikka onkin edelleen pakattu aivan järkyttävään kirjavaan muovipulloon.

Matildasta Kakolaan

Olutmatka 2018 / Osa I

 

Kotimainen pienpanimobuumi on jatkunut ilahduttavasti vuonna 2018. Ilahduttavasti on myös jatkunut uusien ja omaperäisten olutkokeilujen trendi. Kotimaiset käsityöläispanimot ovat olleet vahvasti esillä. Callistuksen olutvuoden kohokohtia olivat vierailukäynnit kahdessa lähiseudun pienpanimossa. Mathildedalin Kyläpanimo on jo vakiinnuttanut toimintansa, KakolaBrewing vasta aloitti kesän korvalla.

Halikon lahden Matildansalmen itärannalla Teijon kansallispuiston kyljessä on virkeä kyläyhdyskunta. Kylän juuret juontuvat jo 1600-luvulle, jolloin vapaaherra Lorentz Creutz nuorempi perusti alueelle rautaruukin ja valimon. Ruukkia ei enää ole, mutta Matildan kylästä löytyy vierasvenesatama, hotelli ja pari ravintolaa, kyläleipuri, suklaapuoti sekä alpakanvillaan erikoistunut Ruukin kehräämö. Ja tietysti Kyläpanimo.

Kyläpanimo on tuottanut jo viitisentoista eri tyylejä edustavaa omaa olutta pilsnereistä ja belgityyppisistä aleista raikkaaseen saisoniin ja pikimustaaan stoutiin. Usein oluiden nimet ja etiketit kertovat paikallisesta aiheistosta kuten vaikkapa APA-olut La Mer, jonka etiketin kuva-aihe "Uimarant La Plage" saatiin vanhasta ruostuneesta mainoskyltistä, joka löytyi panimosaliksi muutetusta entisen osuuskaupan varastosta. 

Maistiaistuomisista erikoisimmiksi ja myös maukkaimmiksi osoittautuivat vahvat quadrupelale Fredrik (10 %) ja american barley wine Vimma (11 %). Luostarimainen, tumma ja mämminen Fredrik tuoksuu suklaalta metrin päähän. Tätä juhlajuomaa luonnehdittiin "suopeaksi ja vankaksi". Vimmassa maustamiseen käytetty appelsiininkuori luo vahvan humaloinnin kanssa jotenkin epäklassisen dikotomian. Raikkaan pistävä, mutta samalla täyteläinen digestiiviolut.

Tiilenpäitä ja tohtorinhattuja 

 

Vierailu tehtiin myös omaan "lähipanimoon", Kakola Brewingiin. Panimo myymälöineen avattiin keväällä kuuluisan vankilarakennuksen entisissä keittiötiloissa. Tilat ovat ahtaat ja vielä keskellä rakennustöitä, mutta oluenpanijoiden innostus tarttuvaa. Myymälän elo tulee kevättä kohti varmasti vilkastumaan uuden funikulaarin tuomien uteliaiden myötä.

Kakolan Panimon aloitusvuoden tuotantoon kuului seitsemän juomaa, jotka kaikki edustavat eri oluttyylejä ja vahvuuksia. Saksalainen helles lager Hurlum (4,5), vakuutti, että perinteisestä keskioluestakin voi tehdä maukkaan ja omaperäisen tuotteen. Onnistunutta perustyyliä edustaa myös Riviera IPA (6,5%), jonka tiukkaa karvautta pehmentää pieni vehnän makeus.

Kiinnostavia Kakolan kokeiluja ovat kaksi mietoa souria, vadelmainen Vautsi (3,5%) ja mustaherukkainen Kassis (4,5%). Hyvän hapanoluen teko ei ole helppoa, mutta kummassakin onnistuttiin löytämään sopiva tasapaino ja välttämään yliyrittäminen ja esanssimaisuus. Loppuvuodesta lanseerattu imperial stout Lauha (9%) nousee jopa aivan maailmanluokkaan. Sitä voi verrata virolaisen Pöhjalan vastaaviin. Tai miksei Malmgårdin keväällä ilmestyneeseen Imperial Oatmeal Stoutiinkin. Hienostuneita, tasapainoisia, moniulotteisia ja maukkaita oluita.

Skål på hundra år!

Turun ruotsinkielinen yliopisto ÅboAkademi juhlisti satavuotista taivaltaan muun muassa juhlajuomalla. Olutkulttuurin arvostuksen kasvua kuvaa, että juhlajuomaksi valikoitui perinteinen pohjoinen olut, vieläpä selkeä ja konstailematon pils. 

Chancellor’s Centennial Pils (7,0 %). on valmistettu porilaisessa Beer Huntersin panimossa Akademin omien biokemistien ohjeiden mukaisesti. Callistus onnistui saamaan oluesta maistiaiset ja tykkäsi kovasti. Kanslerin pilsneri yhdistää muhevasti münchenerin ja pilsenerin parhaat puolet ja sopi varmasti sekä juhlalliseen tuopin nostoon että juhlavuoden tapahtumien ruokajuomaksi. Saapa nähdä, minkälaiseen juhlajuomaan Turun yliopisto päätyy viettäessään satavuotisjuhliaan vuonna 2020. Viimeksi juhliessaan yliopisto turvautui kotimaisista marjoista elintarvikekemian laitoksella kehiteltyyn likööriin.

Kakolan kalpeet ja hilpeet

Turun Kakolanmäellä on pitkä ja värikäs historia. Kukkula tunnettiin jo keskiajalla Tallimäkenä, koskapa Turun linnan tallit sijaitsivat sen merenpuoleisilla rinteillä. Tallimäellä sijaitsi myös runsasvetinen pohjavesilähde, josta vettä johdettiin puusta rakennetulla Suomen ensimmäisellä vesijohdolla linnaan, erityisesti linnan pihapiirissä toimineen panimon tarpeisiin. Siellä valmistettiin maankuulua herrainolutta ja simaa, jotka maistuivat Kustaa Vaasallekin.

1600-luvulla mäen toiselle puolelle Aurajoen rantaan rakennettiin vaivaisten ja hourujen hospitaali pienine puukirkkoineen. Aluetta alettiin kutsua Kakolanmäeksi. Mäki oli kettujen hallitsemaa synkkää ja asumatonta louhikkoa aina vankila-aikaan 1800-luvun puoliväliin asti. Jyhkeät vankilalinnat on rakennettu mäestä louhitusta graniitista, kakoliitista.

Kun vangit 2000-luvun puolivälissä siirrettiin uusiin moderneihin vankilatiloihin Turun Saramäkeen, jäi koko Kakolanmäki mahtavine kulttuurihistoriallisesti arvokkaine rakennuksineen turkulaisten käyttöön. Mäelle on suunniteltu asuntoja, hotelleja, näkötorneja, ravintoloita ynnä muuta liiketoimintaa sekä uusia liikenneyhteyksiä aina funikulaaria myöten. Turkulaisten ikivanhaan tapaan tietysti riitaisasti.

Alueen suurin toimija on pääosin arvoasuntotuotantoa kaavaileva Kakola Yhtiöt Oy. Yhtiön omistava grynderi onkin kova luu, sillä hän pystyi sanojensa mukaan ”kiristystä ja uhkailua” käyttämällä saamaan jopa Museovirastonkin myöntymään suunnitelmiinsa. Pelottavaa.

Mutta grynderi ei ole ainoa Kakolasta bisnesmielessä kiinnostunut. Mm. Panimoravintola Koulu oli Reijo Mäen Vares-dekkarin innoittamana ryhtynyt valmistamaan pale alea Kakolan Kalpeen nimellä. Mutta myös itse Kakolanmäellä tapahtui. Entisessä vankilanjohtajan talossa alkoi toimia ravintola Kakolankruunu sekä Café Kakola, erikoisuuksinaan fiini Kakolan kakku ja myöhemmin riuskempi Kakolan Kakko. Muutama reipas olutharrastaja ryhtyi puolestaan suunnittelemaan alueelle uutta käsityöolutpanimoa nimellä Kakola Brewing Co.

Kakola Yhtiöitä pyörittävä kiinteistöliikemies arveli saaneensa yksinoikeuden Kakolan nimen käyttöön erilaisten tuotteiden markkinoinnissa ja ryhtyi riitelemään alueen muiden yrittäjien kanssa. Voi olla, ettei riitaa ole vielä lopullisesti ratkaistu, mutta ilmeisesti ahne grynderi on joutunut perääntymään. Niinpä herkullista Kakolan kakkua tarjoillaan kesäisessä Café Kakolassa. Kakolan Kalpee -tölkin (4,7%) saa puolestaan seudun hyvin varustetuista ruokakaupoista, Koulun ja Laitilan panimon yhteistuotantona. Tölkkiversio on miedompi kuin Koulusta saatava hanakalpee, mutta kunnon humalainen pale ale kuitenkin.

Ja mikä parasta ennakkoluulottomat olutharrastajat ovat onnistuneet käynnistämään panimonsa myymälöineen vankilan entisissä keittiötiloissa. Tuotannossa on ensi alkuun neljää tuotetta. Lippulaivana on india pale ale Riviera (6,5%), jota tosin toistaiseksi saa vain panimon omasta myymälästä. Nimensä Riviera on saanut veden täyttämästä montusta, joka syntyi vankien louhiessa kakoliittiä mäeltä. Montusta muodostui uima-allas, jossa vangit saattoivat kuumina kesäpäivinä virkistäytyä.

Kolme muuta tuotetta ovat Helles Lager Hurlum (4,5%), Pale Ale Riemu (5,0%) sekä Rasbery Sour Ale Vautsi (3,5%). Maistelussa kaikki kolme olutta yllättivät oikein positiivisesti. Alansa klassikoita kukin: ei mitään turhaa kikkailua, silti persoonattomuus ja vetisyys onnistuneesti vältetty. Mukavaa, että pienpanimo uskaltautui kokeilemaan perinteistä saksalaista lageria: Hurlum on miellyttävän maukas ja raikas – jännä leipäinen katkeruus maistuu pitkään. Riemukin on riemukkaan konstailematon ja helposti lähestyttävä perinteinen pale ale. Vadelma sour Vautsi onnistuu myös tasapainoilussaan: ei lainkaan esanssimaisuutta, vehnä pehmentää happamuuden tyylikkäästi. Janojuoma, joka sopisi jopa kesäiseksi tervetuliaismaljaksi. Prosenttiluokassaan ylivoimainen hapanolut!

Callistus iloitsee saadessaan lähinaapurikseen tällaisen vakavasti otettavan käsityöläispanimon ja toivottaa Kakola Brewingille menestystä ja pitkää kakkua Kakolassa!

Kanslerin pilsnerit

Åbo Akademi juhlistaa satavuotissynttäreitään juhlaoluella Chancellor’s Centennial Pils (7,0 %). Olut on valmistettu porilaisessa Beer Huntersin panimossa Akademin omien biokemistien ohjeiden mukaisesti. Kanslerin pilsneriä tarjoillaan juhlavuoden tapahtumissa ja tilaisuuksissa.  

Turussa käynnistyi melskeisten aikojen keskellä vuonna 1917 kaksi merkittävää ja keskenään kilpailevaa sivistyshanketta. Sekä suomenkielisen että ruotsinkielisen yksityisen yliopiston aikaansaamiseksi ryhdyttiin toden teolla keräämään varoja. Turun Suomalaisen Yliopistoseuran keräys huipentui yliopiston perustamiseen jo kolmen vuoden kuluttua. Mutta ruotsinkieliset olivat vielä ripeämpiä. Kun Stiftelsen för Åbo Akademi oli syntynyt kesällä 1917, kyettiin ruotsinkielinen yliopisto perustamaan Turkuun jo seuraavana vuonna.

Åbo Akademin toiminnan käynnistämiseksi tarvittava peruspääoma saatiin kokoon 35 varakkaan yksityishenkilön lahjoituksien turvin. Mukaan saatiin jo aiemminkin yleishyödyllisiä tarkoituksia tukeneita turkulaisia mesenaattisukuja kuten Rettigit, Dahlströmit ja Julinit sekä tietysti Amos Anderson, Turun seudulta kotoisin hänkin. Mutta Yliopiston tavoin myös Akademi joutui  sinnnittelemään niukin varoin. Se selvisi kuitenkin ilman valtion tukea aina 1950-luvun puoliväliin asti. Åbo Akademi valtiollistettiin vuonna 1981, reilua puolta vuosikymmentä myöhemmin kuin Turun yliopisto.

Yliopistot elivät omissa kielikuplissaan eikä niillä ollut vuosikymmeniin juurikaan keskinäistä yhteistyötä. Mutta etenkin 1980-luvulta alkaen yhteistyö on ollut erittäin tiivistä – erityisesti luonnontieteiden alalla.

Åbo Akademin kansainvälisesti tunnustetuimpiin tutkimusaloihin on maailman sivu kuulunut kemia. Siksi onkin fiksua, että Akademin omat biokemistit saivat tehtäväkseen juhlajuoman suunnittelun. Oluen reseptin on kehittänyt yliopiston biokemian professori Mark Johnson oppilaineen. Fiksua on myös, että syntymäpäiviä juhlistetaan juuri perinteisellä pohjoisella juhlajuomalla, oluella.

Mukavia makuodotuksia virittää juhlapullon kaunis etiketti, jossa tekstit sekä eri tieteenaloja kuvaavat vanhat symbolit on sommiteltu Akademin keltaiselle pohjalle. Avatun pullon hennossa tuoksussa tuntuu humalan henki. Maku on muheva, prosentit eivät todellakaan maistu läpi. Bonusta tulee myös käytetyistä perinteisistä eurooppalaisista humaloista, tsekkiläisestä Saazista ja saksalaisesta Perlestä. Syntyy vaikutelma ikään kuin "münchener-pilsener -hybridistä", joka harvinaisella tavalla yhdistää molempien parhaat puolet. Pitkä tukeva jälkimaku kruunaa tämän ”imperial pilsin”. Tasapainoinen, perinteitä kunnioittava, juhlajuomaksi oikein sopiva ja konstailematon olut kirvoitti eräältä maistelijalta monimielisen huokaisun: ”Jättelagom!” Ja koko tiimiltä onnittelut.