Olutmaailman urbaanilegendoihin kuuluu tarina, jonka mukaan portteri sai nimensä jo 1800-luvun alkupuolella Lontoon Victoria-aseman kantajista (porters), jotka saivat osan palkastaan oluena. Jämerä portteri antoikin tietysti mukavasti energiaa päivän raskaaseen työhön. Stout-nimen etymologia juontunee puolestaan oluen ominaisuuksista; englannin sana stout kun tarkoittaa jämäkkää, lujaa ja tukevaa.
Portteri ja stout ovat tummia pintahiivaoluita, joiden väri ja vahva maku ovat peräisin tummista mallaslaaduista. Oluttyyliasiantuntijamme KuurnanHengen tietoiskun mukaan portteria ja stoutia voi nykyisin pitää oikeastaan samana tyylinä, jolla on lisäksi lukuisia alalajeja. Tiettävästi ennen stout oli vahvempaa portteria, jossa oli käytetty paahtuneempia maltaita.
Mutta sitten itse maisteluun. Iso-Kallan Oatmeal Stoutissa tuntuu tummapaahtoinen kahvi ja pientä kauran makeutta. Paksuhkosta suuntuntumasta huolimatta juoma jää hiukan ohkaiseksi. Saattaisi kuitenkin sopia vaikka makkaran, miksei näin pääsiäisen lähetessä lampaankin kaveriksi.
Malmgårdin X-Porter on sangen musta, hentovaahtoinen juoma. Tässä taas suuntuntuma on aika kevyt, mutta maku tukeva. Erittäin pitkä jälkimaku. Taattua Malmgård-laatua. X-Porter ei ole mikään ruokaolut, vaikka saattaisi kyllä sopia tapastarjottimen kylkeen.
Kolmas maistelu, To Øl -panimon Black Ball -portteri muodostaa lasiin kaadettaessa nimensä mukaisesti vahvan mustan vaahtopallon näyttäen aivan suklaamousselta. Pullon etikettikuvitus on kiinnostusta herättävä. Valkoisten ja mustien pallojen sisällä on antiikin veistoksien tiukkailmeisiä naamoja, lieneekö joukossa itse Caesarkin. Tiukka ilme voi johtua siitä, ettei hän ollut olutmiehiä, pikemmin hyvän viinin ystävä. Palloihin liittyy muuten ikivanha englantilaisen herrasmiesklubin jäseneksihyväksymistraditio: tulokas hyväksyttiin vain, jos kaikki jäsenet olivat laittaneet suljettuun pussiin valkoisen marmorikuulan.Yksikin black ball torppasi jäsenyyden.
Black Ball -etiketissä mainitaan makuaineiksi suklaa, karamelli ja rikki (sulphur). Ensi puraisu on kevyehkö, mutta kyllä sieltä jonkinlainen mieto rikinkatkukin tulee hetken viiveellä, kuin terveisinä lempeästä helvetistä! Pitkässä jälkimaussa monipuolisia henkäyksiä: Fazerin sinistä, Gammel Danskia sekä lakritsia. Digestiivijuoma parhaimmillaan.
