Naantalilainen olutperinne onkin
vaativa vaalittava, sillä se ulottuu aina keskiajalle saakka. Vuonna
1438 perustettu birgittalaisluostari oli tunnettu maukkaasta
oluestaan. Luostarin yhteydessä oli puutarha, jossa kasvatettiin
hedelmäpuita, viljeltiin hamppua, humalaa ja monia hyödyllisiä
yrttejä. Sillä aikaa kun luostarin sisaret neuloivat sukkia ja
pitsejä ja tekivät muita käsitöitä, puutarhuriveljet panivat olutta,
jota riitti myytäväksikin. No, tosiasiassa nunnat kyllä tekivät kaikkia töitä - taisivat niitä johtaakin. Oluenpanoa varten hankittiin
katajaa ja suomyrttiä, käytettiinpä mausteeksi myös hunajaa.
Olutta valmistettiin myös lääketarkoituksiin, mikä selviää
nykypäiviin säilyneestä luostarin keskiaikaisesta lääkekirjasta. Tällöin olutta maustettiin muun muassa koiruoholla eli
malilla, mesiangervolla ja siankärsämöllä.
Oluenpanon tietotaitoa saatiin myös
sisarkunnan pääluostarista Vadstenasta sekä samoihin aikoihin
Tallinnan liepeille perustetusta Piritan luostarista. Kerrotaan, että
Vadstenan nunnat ja munkit saivat humalaolutta kannullisen päivässä.
Sitä sopi siemaista tuopillinen vesperin jälkeen
rauhallisen yöunen varmistukseksi. Piritan luostarin makoisaan
olueeseen ja puutarhanhoitoon voi puolestaan tutustua vaikkapa Indrek
Harglan mainioissa apteekkari Melchiorin seikkailuja kuvaavissa
dekkareissa.
Naantalilaista epiikkaa
Mutta palataanpa Naantaliin. Olisi
mielenkiintoista nähdä minkälaisen luostarioluen Mallassepät
saisi aikaiseksi. Callistus onnistui viime kesänä maistelemaan
Mallasseppien uuden uutukaista APAa, Kisälliä
(5,5%). Se osoittautui pirteän sitruksikseksi kesäolueksi. Kelpo
kesäolut on myös Naantalin Eeppisen IPAn kevyempi
versio (5,0%), joka makean ja täyteläisenkin ensituntuman jälkeen
puraisee mukavasti. Lähemmäksi luostarioluen tyyliä pääsee
kuitenkin tuhti imperial stout Sysi (9,5%),
joka tuli myyntiin 2019 alkutalvesta. Sysimusta lakritsintuoksuinen
drinkki, josta mieleen tulevat salmiakkikossu, Gammel dansk ja Underberg. Paahteinen, savuisa juoma, joka kestää sekä lämpiämisen
että kansainvälisen vertailun.
Eräänä keväisenä saunailtana vuoroon pääsivät vielä kolme seppien taosta: milk stout Pata (5,2%), Leka IPA (5,5%) sekä Naantalin Eeppisen IPAn tuhdimpi painos (7%). Odotuksiin nähden Pata tuotti lievän pettymyksen. Miellyttävän suklainen ja tasapainonen pehmeys kyllä, eikä oikeastaan vetinenkään, mutta voisi ehkä olla hiukan vahvempaa.
Ipa on tänään sen verran kovasti kilpailtu oluttyyli, ettei Leka aivan klassikoksi nouse. Hyvä perusipa kuitenkin, sitruksiset humalat maistuvat kauan - jälkimaussa miellyttävä kevätkesäisen niityn aromi. Kritiikkiä herätti nimi Leka. Jos nyt kevyelle ipalle pitää löytää pajasta vastine, ehkä vaikka pihti voisi sopia raskasta lekaa paremmin.
Eräänä keväisenä saunailtana vuoroon pääsivät vielä kolme seppien taosta: milk stout Pata (5,2%), Leka IPA (5,5%) sekä Naantalin Eeppisen IPAn tuhdimpi painos (7%). Odotuksiin nähden Pata tuotti lievän pettymyksen. Miellyttävän suklainen ja tasapainonen pehmeys kyllä, eikä oikeastaan vetinenkään, mutta voisi ehkä olla hiukan vahvempaa.
Ipa on tänään sen verran kovasti kilpailtu oluttyyli, ettei Leka aivan klassikoksi nouse. Hyvä perusipa kuitenkin, sitruksiset humalat maistuvat kauan - jälkimaussa miellyttävä kevätkesäisen niityn aromi. Kritiikkiä herätti nimi Leka. Jos nyt kevyelle ipalle pitää löytää pajasta vastine, ehkä vaikka pihti voisi sopia raskasta lekaa paremmin.
Hyvät kokemukset
Eeppisen Ipan kevyemmästä versiosta virittivät odotukset oluen
vahvemmasta painoksesta korkealle. Eikä tullut pettymystä.
Mustaherukan häivähdys tuoksussa vaihtuu jännittäviin trooppisen
hedelmäisiin makuihin. Runko on kuitenkin tukevasti tasapainossa ja
jälkimaussa kaurapuuron lempeää makeutta. Voisi maistua
sellaisellekin, joka ole ipojen maailmasta vielä innostunut.
Kaksi shottia humalaa
Mutta mitä
merkintä DDH Neipa tarkoittaa Eeppisen etiketissä? Yhdysvaltain koillisosissa
on pitkään pantu samean vaaleita, trooppisen hedelmäisiä ipoja,
joissa on vahva humalointi, mutta vähemmän katkeroita kuin
perinteisissä ipoissa. Niitä kutsutaan nimellä New England Ipa. Siitä siis neipa, joka on viimeisimpiä oluttrendejä. DDH taas tulee sanoista double
dry hop. Kuivahumaloinnissa humalaa lisätään paitsi käymisen
alkuvaiheessa myös varsinaisen käymisen jälkeen. Tavoitteena on
vahvistaa eri humaloiden aromaattista vaikutusta makujen ja tuoksujen
kokonaisuudessa.
Panimomestari
Jaakko Hartemaa kertoo Mallasseppien kotisivujen videoklipissä
Eeppisen IPAn valmistusprosessista avaten samalla DDH-tyylin saloja. Käymisen alkuvaiheessa noin
tuhannen litran panokseen ladattiin 15 kilon "shotti"
Galaxyä, Mosaicia ja Citraa. Toinen samankokoinen humalashotti
lisättiin sammioon varovaisesti "kuivana" vain vajaa
viikko ennen pullotusta. Siinä Galaxyn korvasi El Dorado.
Mallasseppien
kotisivujen videoklippigalleriaa voi muuten suositella kaikille
olutharrastajille. Pääosin klipeissä kuvataan varsin luonnikkaasti
esiintyvän panimomestarin johdolla pienpanimon arkea, työprosesseja,
ilon hetkiä ja myös eteen tulevia ongelmia. Sen verran
Mallasseppien juomat ja muukin puuha herättivät kiinnostusta, että
tiimin jonkin keväisen perjantairetken kohteeksi saattaa hyvinkin
joutua Naantali sekä Mallasseppien panimo ja sen yhteydessä toimiva
myymälä.