Kolme blondia ja brunetti

Vuoden ensimmäisen hellelauantain koittaessa Callistus päätti maistella kesäisiä oluita. Saaliiksi saatiin kolme blondia ja yksi brunetti. Juomia ei kuitenkaan maisteltu uimarannalla vaan huvimajassa lempeän ilta-auringon paisteessa – ennen kuin tiimin miesväki siirtyi sisälle katsomaan kuinka Suomen kiekkoleijonat hävisivät Ruotsille kamppailun MM-finaaliotteluun pääsystä.

Juomat olivat norjalainen Nøgne Ø:n ale Blonde (4,5%), belgialaisen Haachtin vaalea luostariolut Tongerlo (6%), tsekkipanimo Pardubicky’n erikoislager Taxis (6%) sekä nürnbergiläispanimo Tucherin tumma Bajuvator Doppelbock (7,5%).

Tunnelma on kesäinen, kuten J.Walkerin hehkeä kuvakin todistaa: auringon kulta vain kimaltelee houkuttelevasti pullojen kyljissä. Näin suvisen oloisia juomia olisi vaikea kuvitella viileään syksyyn tai kylmään talveen. Ja kyllä se kesäinen fiilinki ulottui myös makujen maailmaan. Maistelutiimi herkistyi pohtimaan itse maistelutilanteen vaikutuksia makuelämykseen. Maisteltavat oluet edustivat kuitenkin melko erilaisia tyylejä ja vahvuuksiakin, ulottuihan juomien kirjo vahvasta tummasta doppelbockista luostarioluen kautta miedohkoon blondialeen.

Ja totta se varmasti onkin: myös oluen maistelussa ovat tunnelmat ja mielikuvat varsin keskeisessä roolissa. Näissä viileinä nautittavissa juomissa tuo yhdistävä tekijä oli ehdottomasti juuri kesäinen tunnelma. 

Hiivainen ja hailakan värinen mieto Blonde on raikas rantaolut parhaimmillaan. Sopisi ilman muuta myös kalaruokien kumppaniksi. Tongerlossa on samoja sävyjä hiukan tukevammassa paketissa. Tongerlon keskiaikaisen luostarin tunnus Festina lente (hitaasti kiiruhtaen) sopii myös paikallisen perhepanimon paneman luostarin nimikko-oluen nautintaohjeeksi.  Tsekkiläinen Taxis suosii puolestaan vauhtia – ainakin etiketin ratsumiehillä näyttää olevan kiire maistelemaan tätä miellyttävän täyteläistä pilsmäisesti humaloitua palkintojuomaa. Bajuvator taas edustaa etiketin tarjoilijaneitoa myöten perinteisempää baijerilaista doppelbocktyyppiä, jossa on mukavan kestävä jälkimaku.

Raadin mielestä kaikki neljä olutta puolustivat tasaveroisesti paikkaansa kesäisessä maistelussa. Aivan huippupisteitä ne eivät kuitenkaan saaneet.

Sata vuotta ja hölökynkölökyn

 

Itsenäisen Suomen satavuotista taivalta juhlistetaan myös oluen merkeissä. Merkkivuoden juhlaoluiksi ovat julistautuneet ainakin Vakka-Suomen Panimon Juhla-Prykmestar (6,1%), Teerenpelin savulager Suomi 100 (5,0%), Laitilan belgiale Agricola (6,5%) sekä Bryggerin trippelbock Vuosisata (10,0%). Onpa Suomen merkkivuosi saanut pari ulkomaistakin tekijää liikkeelle. Bornholmin saarella toimiva tanskalainen Svaneke on pannut polkaksi tuottamalla Säkkijärven Polkka -nimisen slow beerin (6,5%). Vanhan rakkaan virolaisystävämme Pöhjalan puolukka-IPA Routa 2,0 (6,7%) kertoo olevansa ”Finnish inspired” vaikkei suoraan veljeskansan juhlaolueksi julistaudukaan.

Mikä näistä varsin erilaisista oluista sitten tekee suomalaisia juhlaoluita? Aloittakaamme ylöspanosta. Se on kaikissa varsin juhlava. Bryggerin, Svaneken, Laitilan ja Pöhjalan etiketeissä värimaailma on sinivalkoinen. Teerenpelin pullossa pörhistelee mustakultainen teeri valkealla pohjalla ja samat värit  hallitsevat Prykmestarin etikettiä, joskin tässä pohja on musta.

Historia on ylöspanossa myös vahvasti mukana. Svaneke kertoo Säkkijärven polkan tarinan unohtamatta sävelmän sankarillista osuutta suomalaisten sodanaikaisessa radiohäirinnässä Viipurin pelastamiseksi vihulaisen miinoituksilta. Bryggerin Suomi 100:ssa mennään vähän överiksikin, sillä etiketin sinivalkoinen Suomen kartta jatkuu siinä idän suuntaan aina Uraliin asti. Laitila kunnioittaa sentään suomalaista sivistyshistoriaa, sen etiketissä pannaan Agricola hauskasti kehumaan tuotetta fraktuuratekstillä: ”Lootolaiset Galandis ombi temen ialon ja wahwan oluen technyt”.

Suomalaisia tunnelmia löytyy myös makujen ja tuoksujen maailmassa, kuten tervaa ja katajanmarjaa (Prykmestar), savua ja saaristolaisleipää (Teerenpeli), uunissa muhivaa mämmituokkosta (Bryggeri), syksyisen kirpakkaa puolukkaa (Pöhjala).

Erilaisuudestaan huolimatta maistellut juhlaoluet ansaitsevat nimityksensä. Parhaat pisteet raadilta irtosi Bryggerin Vuosisadalle ja Pöhjalan Roudalle, mutta eivät muutkaan suinkaan huonoja olleet. Huomaa, että tehtävään on paneuduttu huolella. Kyllä näitä kelpaa satavuotiaan Suomen kunniaksi kallistaa. Raati tosin epäili, että bornholmilaiset ovat tehneet slow beeriään Tanskan markkinoille jollain toisella nimellä. On vaikea kuvitella juuttien kielen vääntyvän tilaamaan ”Säkkijärveä”, puhumattakaan että osaisivat skoolata etiketin ohjeen mukaisesti: ”hölökynkölökyn”.