Aus dem Weizenfeld

Vehnäoluiden suosio täällä Suomenniemelläkin tuntuu olevan tasaisessa nousussa. Kolme sellaista:

Vasp Thor  (4,5%)

Oljenvaalea, samea. Tuoksussa happamuutta. Maku mieto, happaman ja makean vivahteita. Simamainen ja raikas. Helppo ruokaolut. Thor tuntuu yliampuvalta nimeltä, Freija sopisi paremmin. Maistaessa aavistuksen liian lämmintä. Kokonaisuus hieman pliisu. Ei Mjöllnir tällaisessa kourassa pysy.

Gotlands Bryggeri: Wisby Weisse (5,2 %) 

Samea, hieman edellistä tummempi, syysvehnää. Tuoksussa aidon baijerilaisen vehnäoluen makeutta. Makeaa ja karvasta, hieman happamuutta. Kesäpäivän janojuoma, hyvin jäähdytettynä. Etiketin muoto herättää lievää ihmetystä; mahtaako kyseessä olla piispanhiippa, pienen kivikirkon lyijylasi-ikkuna vai rauhan tahikka neuvottelun merkiksi ylösalaisin käännetty kilpi.

Paulaner: Hefe Weisbier (Naturtrüb) (5,5 %)

Väri punertava, tumma vaahto. Huokuu aitoa saksalaisuutta aus dem Weizenfeld. Makeus ei hallitse, lievä karvaus ja happamuus tasapainossa. Tyyppiesimerkki vehnäoluesta.

Panimolla käymässä

Sinebrychoffin panimon tuotanto- ja hallintorakennukset peittävät yli 16 jalkapallokentän suuruisen alan entistä keravalaista ohrapeltoa. Panimon mittasuhteet tekivät vaikutuksen toimittajavierailulla, johon Callistuskin pääsi osallistumaan. Tuotantotiloja hallitsevat valtavat putkistot ja kymmenet kantoraketin kokoiset käymistankit, joista suurimmat vetävät puoli miljoonaa litraa ohranestettä. Yhdestä satsista valmistuu parissa viikossa kymmenen miljoonaa litraa olutta. Koffin tuotteet kattavat merkittävän osan Suomen noin neljän sadan miljoonan litran vuotuisista olutmarkkinoista.

- Kaikki on suhteellista. Amerikkalaisessa mittapuussa tämä olisi pienpanimo, sanoo vierailua emännöivä viestintäjohtaja Marja-Liisa Weckström. Sinebrychoff on osa kansainvälistä Carlsberg-konsernia, joka kuuluu maailman viiden suurimman panimoyrityksen joukkoon.

Suomessa on tosin viime vuosina koettu pienten käsityöläispanimoiden buumi, kun maahan on syntynyt yli 60 pienpanimoa. Ne haastavat alan suomalaiset suuryritykset Koffin, Hartwallin ja Olvin. Vai haastavatko? Weckström kiistää vastakkainasettelun. Ennemminkin kyse lienee koko olutkulttuurimme muutoksista. Eurooppalaiseen tapaan suomalaiset ovat yhä enemmän kiinnostuneet kokeilemaan erilaisia oluttyylejä ja uusia makuja. Tämä antaa tilaa uusille yrittäjille ja ennakkoluulottomille kokeiluille sekä myös yhteistyölle.

Sinebrychoff on itsekin tehnyt ennakkoluulottomia kokeiluja. Niinpä suomalaisella aleoluttaivaalla on jo yli kuusi vuosikymmentä loistanut yksinäisenä tähtenä Koffin Portteri, kansainvälistä tunnustusta saanut erikoisuus. Tuoreempana esimerkkinä kierroksen opas ylipanimomestari Tapio Kangas-Heiska kertoo Koffin yrityksestä lanseerata suomalaisille vehnäolutta kymmenisen vuotta sitten. Silloin se ei vielä ottanut tulta. Nyt valikoimiin kuuluu moniakin erikoisuuksia. On IPAa, APAa, red alea, saisonia ja höyryolutta.

Koffin Portteria ja tummaa suklaata.

Myyntivolyymit tulevat kuitenkin peruslagereista. Niiden nimiin Sinebrychoff vannoo. Koffilaisten mielestä juuri lagerin toivottujen ominaisuuksien ja tasaisen laadun takaaminen on haastavampaa kuin enemmän poikkeamia sallivien aleoluiden. 

Tuosta näkökannasta voi olla montaakin mieltä. Mutta panimokierroksen osanottajat vakuuttuivat kyllä siitä, että Koffilla otetaan laadunvarmistus vakavasti. Koko panimokompleksin sydämenä on ultramoderni keskusohjaamo, joka muistuttaa ydinvoimalan valvontahuonetta. Ympyrän muotoisessa huoneessa on toistakymmentä monitoria, joiden ääressä tarkkailijat valvovat 24/7 mäskäystä, vierteen erottamista, käymistä ja varastointia sekä lämpötiloja ja veden laatua. Lisäksi laboratorioissa tutkitaan jatkuvasti näytteitä prosessin eri vaiheista. 

Onneksi perinteetkin ovat kunniassa tässä pohjoismaiden vanhimmassa yhtäjaksoisesti toimineessa panimossa. Näkyvin esimerkki ovat tietysti kuuluisat panimohevoset, jotka ovat kierrelleet olutvankkureineen Helsingin katuja kohta kaksi sataa vuotta.

Perinteitä kunnioitetaan myös arjen tuotannossa. Niinpä esimerkiksi kun käymisprosessiin aika ajoin lisätään tarkoin varjelluissa oloissa kasvatettu uusi hiivasatsi, panimomestarit saattelevat sen laboratoriosta keittokattilaan laulaen. Hiivasatsien suosiossa ovat kuulemma erityisesti laulut ”Käymään vain tänne tullaan eikä olemaan…” sekä ”Totuuden henki, johda sinä meitä…”