Oluiden aatelia

Olutmatka 2018 / Osa III

Callistuksen suosikkeihin kuuluvat vahvat drinkkioluet imperial porter/stout sekä barley wine. Molemmat oluttyylit ovat kokeneet ilahduttavan renessanssin, vaikka ovat vanhaa perua.

Imperial stout syntyi 1700-luvulla, kun britit alkoivat viedä vahvaa portteriaan Pietari Suuren ja tämän seuraajan Katariinan hoviin.

Barley winen juuret ovat vielä kauempana, sillä nykyisen Armenian alueella kutsuttiin jo antiikin aikana erikoisen vahvaa olutta ohraviiniksi. Ensimmäiseksi barley winen nimellä markkinoiduksi nykyajan olueksi on mainittu englantilainen Bass vuodelta 1870.

Barley winet ja imperiaalit ovat oluiden aatelia. Niiden salaisuus on pitkä tynnyrikypsytys, joka usein jatkuu vielä pullossa. Kaikki vuoden aikana maistellut neljä barley wineä saivat raadilta kehuja. Moniulotteisia makunautintoja. Voimakkaat tasapainoiset aromit, viittauksia väkeviin juomiin kuten madeiraan, sherryyn tai portviiniin. Esimerkiksi Callistuksen kaikkien aikojen tuhannes maisteluolut Beer Huntersin Mufloni Hermansson Barley Wine (11%) toi mieleen gammeldanskin. Makua ja luonnetta, Muutkin kolme jäivät mieleen: ehkä kirkkaimpana Sori Brewingin Vinum Secale (10,1%), mutta myös virolaisen Lehen Suur Paks Mastiff (9,6%). Mathildedalin Vimma jo mainittiinkin.

Uusia imperiaaleja osui maisteluun kymmenkunta, valtaosa kotimaisia kokeiluja. Makuisimpia muistoja jättivät Hiisi-Panimon Iku-Turso (9%), Mallaskosken Nemesis (12,8%), Panimoyhtiö Tujun Stout Export no 2 (8%) sekä Malmgårdin Imperial Outmeal Stout (9%). Sellainenkin erikoisuus tuli vastaan kuin imperial pils. Tämä tuhti ja pyöreän pureva Hilpeä Troikka (8,3%) on Fiskarsin eli entisen Rekolan Panimon tuotantoa. Nämä imperiaalit eivät häpeä yhtään kansainvälisten serkkujensa rinnalla, päinvastoin. Ulkomaisista imperiaaleista samaan luokkaan ylsi oikeastaan vain Jopenin Doubting Thomas (10%), jossa kauran makeus pehmentää pihkaista puraisua. Imperiaalit ja barley winet sopivat parhaiten talvisiin takkailtoihin: tuijotellaan tuleen tai tulevaisuuteen - ja nautitaan.

Eräänlaiseksi imperiaaliksi voinee laskea myös keväisen Viron tuliaisen, vahvan savuoluen Öllenautin Turbahuntin (11,2%). Turbahunt on aikamoinen erikoisuus, jonkinlainen oluen ja viskin hybridi, jossa on käytetty aitoja turvesavustettuja skottimaltaita. Onko tässä yliyrittämistä, on vähän makuasia, mutta raadin mielestä Turbahunt on kyllä onnistunut. Savu maistuu ja tuoksuu vahvemmin kuin vaikkapa saksalaisessa Rauchbier-klassikossa. Viskin ystävälle tulee mieleen joku Highland Park tai Laphroaig. Lämmetessä viskimäisyys vielä lisääntyy.

Erikoisuuksista on vielä mainittava suomalais-belgialainen yhteiskokeilu Flying Dutchman Mushroom Picking Ass Kicking Matsutake ale (7%), jota ryydittää paitsi huumori myös kantarelli ja matsutake-sieni. Jännittävä kokeilu, jossa vahva humalointi liudentaa silti selvästi tuntuvan kantarellin maun. Varsin omintakeinen erikoisuus on myös Hiisi-Panimon talkkuna-mustikka stout Pöllöhillo (6,3%), jossa on siis käytetty ennakkoluulottomasti kotimaisia aineksia.

IPAt rynnistävät

IPAt jatkoivat rynnistystään vuoden 2018 olutmarkkinoilla. Niinpä IPAt vastasivat Callistuksenkin vuoden reilusta sadasta maistelusta lähes neljänneksestä. Suomalaiset ovat ilmeisesti oppineet arvostamaan kunnon humalointia. Alkoholiuudistuskin lienee auttanut, kun variaatioita löytyy nyt entistä paremmin ruokakaupastakin. Virkistävän kirpeä IPA hyötyi varmaan myös helteisestä kesästä.

IPA-valikoimasta löytyy enemmän kansainvälisyyttä. Puolet maistelluista olivat toki kotimaisia, mutta mukana oli edustajia myös Ruotsista, USAsta, Englannista, Hollannista, ja jopa Kanadasta ja Etelä-Afrikasta. Tyylisarjansa parhaat pisteet raadilta sai silti suomalainen Malmgård English IPA (6,9%), jonka pitkään kestävä pehmeä karvaus sai kehuja.

Vuoden yllättäjäksi nousi kuitenkin syksyllä kauppoihin tullut Olvin Hi-Hop Mild IPA (2,5%), joka on maukas ja raikas, vahvan amerikkalaisesti humaloitu IPA. Ei lainkaan vettä välissä. Panimon tuottama koe-erä hävisi nopeasti kaupan hyllyiltä, mikä osoittaa, että tällaista on odotettu. Mieto mutta puraiseva kesäinen janojuoma ja mainio ruokajuoma esimerkiksi kalan kanssa.

Uusvanhaa tyyliseikkailua

Olutmatka 2018 / Osa II

Olutkulttuurin monipuolistuminen jatkui edelleen vahvana trendinä vuonna 2018. Ikivanhat oluttyylit kokevat renessanssia ja uusia kokeiluja kehitellään. Tyylien laajeneva kirjo hemmottelee ennakkoluulottomia maistelijoita. Tässä muutamia esimerkkejä kommentteineen.

Aloitetaan happamista, jotka vielä pari vuotta sitten olivat todella harvinaisia. Callistuksen maistelukoriin päätyi vuoden aikana peräti kymmenkunta sour-tyypin olutta, joista useimmissa happamuutta sävytti joku marja. Edellä jo mainittiin Kakolan mustaherukkainen Kassis ja vadelmainen Vautsi. Vadelma maistui myös espanjalaisen Nomadan Revontulissa (6,7%). Hiisi Panimon Itse (6%) turvautui karviaiseen, Kimiton Sur Sommar punaherukkaan ja Rousalin Själö Weizen (5,5%) tyrniin. Belgialainen Oud Bersalis (6%) oli tehnyt oikein marjablendin. Erikoinen yhdistelmä oli myös tanskalaisen To Ølin Sur Citra (5,5%), jonkinlainen amerikkalaisen pale alen ja hapanoluen risteytys. Callistuksen soursuosikiksi nousi kuitenkin juhannussaunan yhteydessä maisteltu belgisour Liefman's Goudeband (8%), joka oli säilötty upeaan kuohupulloon sinisine paperikääreineen. Tämä rubiininpunainen madeiramainen juoma tarjosi ensin useita täyteläisiä makuvivahteita kunnes sitten iski oikein voimalla kypsä hapankirsikka. 

Sourin kanssa samantapaista tyylimaisemaa edustavat myös suolaiset goset ja yrttiset gruitit, jotka ammentavat muinaisista "esihumalaisista" olutperinteistä. Maisteluun osui kaksi suolaisen gose-tyypin olutta, brittiläisen  Wild Beerin Sleeping Lemon Export (6%) sekä kotimainen Hailuotolainen Gose (5,4%). Molemmat vastasivat huutoonsa. Sitruunainen brittigose sopisi vaikka vappumaljaksi sillin kera. Hailuodon panimo onnistuu puolestaan yhdistämään yllättävän mukavasti suolaisuuden ja korianterin.

Maistelussa oli myös kaksi gruit-olutta. Kotimainen Happy Brewstersin Thora (4,9%) on hapan ja marjainen, eikä ollenkaan hullumpi. Thora tosin herätti lievän epäilyksen yliyrittämisestä. Sen sijaan erinomainen gruitolut on Jopenin Koyt (8,5%). Siinä happamuus kääriytyy miellyttävään, jopa luostarimaiseen pakettiin, jota yrtit hallitsevat. Joku maistoi väinönputkenkin.

Sen verran Koyt vakuutti raadin, että se valittiin pääsiäisaterian digestiividrinkiksi. Ruokajuomana toimi Malmgårdin Dinkel (4,9%). Ja hyvin toimikin. Vuoden juhlapyhien ateriajuomista mainittakoon sekin, että kun kesällä maisteltiin japanilaisen Kiuchin Hitachino-sarjan Real Ginger Alea (8%), se oitis valittiin tulevan joulun digestiiviksi. Ja hyvin toimi sekin, kuin siemailisi hyvää piparkakkua! Jouluaterian ruokajuomina toimi muuten perinteiseen tapaan Hartwallin Karjala (5,2%) läpi kattausten. Kinkun seuraksi piti tietysti olla sahtia. Sitä olikin entistä vaikeampi saada. Vain Finlandia Sahtia (8%) löytyi yhdestä turkulaisesta Alkosta. Vaan hyvin sekin hoiti tehtävänsä, vaikka onkin edelleen pakattu aivan järkyttävään kirjavaan muovipulloon.

Matildasta Kakolaan

Olutmatka 2018 / Osa I

 

Kotimainen pienpanimobuumi on jatkunut ilahduttavasti vuonna 2018. Ilahduttavasti on myös jatkunut uusien ja omaperäisten olutkokeilujen trendi. Kotimaiset käsityöläispanimot ovat olleet vahvasti esillä. Callistuksen olutvuoden kohokohtia olivat vierailukäynnit kahdessa lähiseudun pienpanimossa. Mathildedalin Kyläpanimo on jo vakiinnuttanut toimintansa, KakolaBrewing vasta aloitti kesän korvalla.

Halikon lahden Matildansalmen itärannalla Teijon kansallispuiston kyljessä on virkeä kyläyhdyskunta. Kylän juuret juontuvat jo 1600-luvulle, jolloin vapaaherra Lorentz Creutz nuorempi perusti alueelle rautaruukin ja valimon. Ruukkia ei enää ole, mutta Matildan kylästä löytyy vierasvenesatama, hotelli ja pari ravintolaa, kyläleipuri, suklaapuoti sekä alpakanvillaan erikoistunut Ruukin kehräämö. Ja tietysti Kyläpanimo.

Kyläpanimo on tuottanut jo viitisentoista eri tyylejä edustavaa omaa olutta pilsnereistä ja belgityyppisistä aleista raikkaaseen saisoniin ja pikimustaaan stoutiin. Usein oluiden nimet ja etiketit kertovat paikallisesta aiheistosta kuten vaikkapa APA-olut La Mer, jonka etiketin kuva-aihe "Uimarant La Plage" saatiin vanhasta ruostuneesta mainoskyltistä, joka löytyi panimosaliksi muutetusta entisen osuuskaupan varastosta. 

Maistiaistuomisista erikoisimmiksi ja myös maukkaimmiksi osoittautuivat vahvat quadrupelale Fredrik (10 %) ja american barley wine Vimma (11 %). Luostarimainen, tumma ja mämminen Fredrik tuoksuu suklaalta metrin päähän. Tätä juhlajuomaa luonnehdittiin "suopeaksi ja vankaksi". Vimmassa maustamiseen käytetty appelsiininkuori luo vahvan humaloinnin kanssa jotenkin epäklassisen dikotomian. Raikkaan pistävä, mutta samalla täyteläinen digestiiviolut.

Tiilenpäitä ja tohtorinhattuja 

 

Vierailu tehtiin myös omaan "lähipanimoon", Kakola Brewingiin. Panimo myymälöineen avattiin keväällä kuuluisan vankilarakennuksen entisissä keittiötiloissa. Tilat ovat ahtaat ja vielä keskellä rakennustöitä, mutta oluenpanijoiden innostus tarttuvaa. Myymälän elo tulee kevättä kohti varmasti vilkastumaan uuden funikulaarin tuomien uteliaiden myötä.

Kakolan Panimon aloitusvuoden tuotantoon kuului seitsemän juomaa, jotka kaikki edustavat eri oluttyylejä ja vahvuuksia. Saksalainen helles lager Hurlum (4,5), vakuutti, että perinteisestä keskioluestakin voi tehdä maukkaan ja omaperäisen tuotteen. Onnistunutta perustyyliä edustaa myös Riviera IPA (6,5%), jonka tiukkaa karvautta pehmentää pieni vehnän makeus.

Kiinnostavia Kakolan kokeiluja ovat kaksi mietoa souria, vadelmainen Vautsi (3,5%) ja mustaherukkainen Kassis (4,5%). Hyvän hapanoluen teko ei ole helppoa, mutta kummassakin onnistuttiin löytämään sopiva tasapaino ja välttämään yliyrittäminen ja esanssimaisuus. Loppuvuodesta lanseerattu imperial stout Lauha (9%) nousee jopa aivan maailmanluokkaan. Sitä voi verrata virolaisen Pöhjalan vastaaviin. Tai miksei Malmgårdin keväällä ilmestyneeseen Imperial Oatmeal Stoutiinkin. Hienostuneita, tasapainoisia, moniulotteisia ja maukkaita oluita.

Skål på hundra år!

Turun ruotsinkielinen yliopisto ÅboAkademi juhlisti satavuotista taivaltaan muun muassa juhlajuomalla. Olutkulttuurin arvostuksen kasvua kuvaa, että juhlajuomaksi valikoitui perinteinen pohjoinen olut, vieläpä selkeä ja konstailematon pils. 

Chancellor’s Centennial Pils (7,0 %). on valmistettu porilaisessa Beer Huntersin panimossa Akademin omien biokemistien ohjeiden mukaisesti. Callistus onnistui saamaan oluesta maistiaiset ja tykkäsi kovasti. Kanslerin pilsneri yhdistää muhevasti münchenerin ja pilsenerin parhaat puolet ja sopi varmasti sekä juhlalliseen tuopin nostoon että juhlavuoden tapahtumien ruokajuomaksi. Saapa nähdä, minkälaiseen juhlajuomaan Turun yliopisto päätyy viettäessään satavuotisjuhliaan vuonna 2020. Viimeksi juhliessaan yliopisto turvautui kotimaisista marjoista elintarvikekemian laitoksella kehiteltyyn likööriin.