Oluiden aatelia

Olutmatka 2018 / Osa III

Callistuksen suosikkeihin kuuluvat vahvat drinkkioluet imperial porter/stout sekä barley wine. Molemmat oluttyylit ovat kokeneet ilahduttavan renessanssin, vaikka ovat vanhaa perua.

Imperial stout syntyi 1700-luvulla, kun britit alkoivat viedä vahvaa portteriaan Pietari Suuren ja tämän seuraajan Katariinan hoviin.

Barley winen juuret ovat vielä kauempana, sillä nykyisen Armenian alueella kutsuttiin jo antiikin aikana erikoisen vahvaa olutta ohraviiniksi. Ensimmäiseksi barley winen nimellä markkinoiduksi nykyajan olueksi on mainittu englantilainen Bass vuodelta 1870.

Barley winet ja imperiaalit ovat oluiden aatelia. Niiden salaisuus on pitkä tynnyrikypsytys, joka usein jatkuu vielä pullossa. Kaikki vuoden aikana maistellut neljä barley wineä saivat raadilta kehuja. Moniulotteisia makunautintoja. Voimakkaat tasapainoiset aromit, viittauksia väkeviin juomiin kuten madeiraan, sherryyn tai portviiniin. Esimerkiksi Callistuksen kaikkien aikojen tuhannes maisteluolut Beer Huntersin Mufloni Hermansson Barley Wine (11%) toi mieleen gammeldanskin. Makua ja luonnetta, Muutkin kolme jäivät mieleen: ehkä kirkkaimpana Sori Brewingin Vinum Secale (10,1%), mutta myös virolaisen Lehen Suur Paks Mastiff (9,6%). Mathildedalin Vimma jo mainittiinkin.

Uusia imperiaaleja osui maisteluun kymmenkunta, valtaosa kotimaisia kokeiluja. Makuisimpia muistoja jättivät Hiisi-Panimon Iku-Turso (9%), Mallaskosken Nemesis (12,8%), Panimoyhtiö Tujun Stout Export no 2 (8%) sekä Malmgårdin Imperial Outmeal Stout (9%). Sellainenkin erikoisuus tuli vastaan kuin imperial pils. Tämä tuhti ja pyöreän pureva Hilpeä Troikka (8,3%) on Fiskarsin eli entisen Rekolan Panimon tuotantoa. Nämä imperiaalit eivät häpeä yhtään kansainvälisten serkkujensa rinnalla, päinvastoin. Ulkomaisista imperiaaleista samaan luokkaan ylsi oikeastaan vain Jopenin Doubting Thomas (10%), jossa kauran makeus pehmentää pihkaista puraisua. Imperiaalit ja barley winet sopivat parhaiten talvisiin takkailtoihin: tuijotellaan tuleen tai tulevaisuuteen - ja nautitaan.

Eräänlaiseksi imperiaaliksi voinee laskea myös keväisen Viron tuliaisen, vahvan savuoluen Öllenautin Turbahuntin (11,2%). Turbahunt on aikamoinen erikoisuus, jonkinlainen oluen ja viskin hybridi, jossa on käytetty aitoja turvesavustettuja skottimaltaita. Onko tässä yliyrittämistä, on vähän makuasia, mutta raadin mielestä Turbahunt on kyllä onnistunut. Savu maistuu ja tuoksuu vahvemmin kuin vaikkapa saksalaisessa Rauchbier-klassikossa. Viskin ystävälle tulee mieleen joku Highland Park tai Laphroaig. Lämmetessä viskimäisyys vielä lisääntyy.

Erikoisuuksista on vielä mainittava suomalais-belgialainen yhteiskokeilu Flying Dutchman Mushroom Picking Ass Kicking Matsutake ale (7%), jota ryydittää paitsi huumori myös kantarelli ja matsutake-sieni. Jännittävä kokeilu, jossa vahva humalointi liudentaa silti selvästi tuntuvan kantarellin maun. Varsin omintakeinen erikoisuus on myös Hiisi-Panimon talkkuna-mustikka stout Pöllöhillo (6,3%), jossa on siis käytetty ennakkoluulottomasti kotimaisia aineksia.

IPAt rynnistävät

IPAt jatkoivat rynnistystään vuoden 2018 olutmarkkinoilla. Niinpä IPAt vastasivat Callistuksenkin vuoden reilusta sadasta maistelusta lähes neljänneksestä. Suomalaiset ovat ilmeisesti oppineet arvostamaan kunnon humalointia. Alkoholiuudistuskin lienee auttanut, kun variaatioita löytyy nyt entistä paremmin ruokakaupastakin. Virkistävän kirpeä IPA hyötyi varmaan myös helteisestä kesästä.

IPA-valikoimasta löytyy enemmän kansainvälisyyttä. Puolet maistelluista olivat toki kotimaisia, mutta mukana oli edustajia myös Ruotsista, USAsta, Englannista, Hollannista, ja jopa Kanadasta ja Etelä-Afrikasta. Tyylisarjansa parhaat pisteet raadilta sai silti suomalainen Malmgård English IPA (6,9%), jonka pitkään kestävä pehmeä karvaus sai kehuja.

Vuoden yllättäjäksi nousi kuitenkin syksyllä kauppoihin tullut Olvin Hi-Hop Mild IPA (2,5%), joka on maukas ja raikas, vahvan amerikkalaisesti humaloitu IPA. Ei lainkaan vettä välissä. Panimon tuottama koe-erä hävisi nopeasti kaupan hyllyiltä, mikä osoittaa, että tällaista on odotettu. Mieto mutta puraiseva kesäinen janojuoma ja mainio ruokajuoma esimerkiksi kalan kanssa.