Uusvanhaa tyyliseikkailua

Olutmatka 2018 / Osa II

Olutkulttuurin monipuolistuminen jatkui edelleen vahvana trendinä vuonna 2018. Ikivanhat oluttyylit kokevat renessanssia ja uusia kokeiluja kehitellään. Tyylien laajeneva kirjo hemmottelee ennakkoluulottomia maistelijoita. Tässä muutamia esimerkkejä kommentteineen.

Aloitetaan happamista, jotka vielä pari vuotta sitten olivat todella harvinaisia. Callistuksen maistelukoriin päätyi vuoden aikana peräti kymmenkunta sour-tyypin olutta, joista useimmissa happamuutta sävytti joku marja. Edellä jo mainittiin Kakolan mustaherukkainen Kassis ja vadelmainen Vautsi. Vadelma maistui myös espanjalaisen Nomadan Revontulissa (6,7%). Hiisi Panimon Itse (6%) turvautui karviaiseen, Kimiton Sur Sommar punaherukkaan ja Rousalin Själö Weizen (5,5%) tyrniin. Belgialainen Oud Bersalis (6%) oli tehnyt oikein marjablendin. Erikoinen yhdistelmä oli myös tanskalaisen To Ølin Sur Citra (5,5%), jonkinlainen amerikkalaisen pale alen ja hapanoluen risteytys. Callistuksen soursuosikiksi nousi kuitenkin juhannussaunan yhteydessä maisteltu belgisour Liefman's Goudeband (8%), joka oli säilötty upeaan kuohupulloon sinisine paperikääreineen. Tämä rubiininpunainen madeiramainen juoma tarjosi ensin useita täyteläisiä makuvivahteita kunnes sitten iski oikein voimalla kypsä hapankirsikka. 

Sourin kanssa samantapaista tyylimaisemaa edustavat myös suolaiset goset ja yrttiset gruitit, jotka ammentavat muinaisista "esihumalaisista" olutperinteistä. Maisteluun osui kaksi suolaisen gose-tyypin olutta, brittiläisen  Wild Beerin Sleeping Lemon Export (6%) sekä kotimainen Hailuotolainen Gose (5,4%). Molemmat vastasivat huutoonsa. Sitruunainen brittigose sopisi vaikka vappumaljaksi sillin kera. Hailuodon panimo onnistuu puolestaan yhdistämään yllättävän mukavasti suolaisuuden ja korianterin.

Maistelussa oli myös kaksi gruit-olutta. Kotimainen Happy Brewstersin Thora (4,9%) on hapan ja marjainen, eikä ollenkaan hullumpi. Thora tosin herätti lievän epäilyksen yliyrittämisestä. Sen sijaan erinomainen gruitolut on Jopenin Koyt (8,5%). Siinä happamuus kääriytyy miellyttävään, jopa luostarimaiseen pakettiin, jota yrtit hallitsevat. Joku maistoi väinönputkenkin.

Sen verran Koyt vakuutti raadin, että se valittiin pääsiäisaterian digestiividrinkiksi. Ruokajuomana toimi Malmgårdin Dinkel (4,9%). Ja hyvin toimikin. Vuoden juhlapyhien ateriajuomista mainittakoon sekin, että kun kesällä maisteltiin japanilaisen Kiuchin Hitachino-sarjan Real Ginger Alea (8%), se oitis valittiin tulevan joulun digestiiviksi. Ja hyvin toimi sekin, kuin siemailisi hyvää piparkakkua! Jouluaterian ruokajuomina toimi muuten perinteiseen tapaan Hartwallin Karjala (5,2%) läpi kattausten. Kinkun seuraksi piti tietysti olla sahtia. Sitä olikin entistä vaikeampi saada. Vain Finlandia Sahtia (8%) löytyi yhdestä turkulaisesta Alkosta. Vaan hyvin sekin hoiti tehtävänsä, vaikka onkin edelleen pakattu aivan järkyttävään kirjavaan muovipulloon.