Olutmatka 2018 / Osa II
Olutkulttuurin monipuolistuminen jatkui edelleen vahvana trendinä vuonna 2018. Ikivanhat oluttyylit kokevat renessanssia ja uusia kokeiluja kehitellään. Tyylien laajeneva kirjo hemmottelee ennakkoluulottomia maistelijoita. Tässä muutamia esimerkkejä kommentteineen.
Aloitetaan happamista, jotka vielä
pari vuotta sitten olivat todella harvinaisia. Callistuksen
maistelukoriin päätyi vuoden aikana peräti kymmenkunta sour-tyypin
olutta, joista useimmissa happamuutta sävytti joku marja. Edellä jo
mainittiin Kakolan mustaherukkainen Kassis ja vadelmainen Vautsi.
Vadelma maistui myös espanjalaisen Nomadan Revontulissa (6,7%).
Hiisi Panimon Itse (6%) turvautui karviaiseen, Kimiton Sur Sommar
punaherukkaan ja Rousalin Själö Weizen (5,5%) tyrniin. Belgialainen
Oud Bersalis (6%) oli tehnyt oikein marjablendin. Erikoinen
yhdistelmä oli myös tanskalaisen To Ølin
Sur Citra (5,5%), jonkinlainen amerikkalaisen pale alen ja hapanoluen
risteytys. Callistuksen soursuosikiksi nousi kuitenkin
juhannussaunan yhteydessä maisteltu belgisour Liefman's Goudeband (8%), joka oli säilötty upeaan kuohupulloon sinisine
paperikääreineen. Tämä rubiininpunainen madeiramainen juoma
tarjosi ensin useita täyteläisiä makuvivahteita kunnes sitten iski
oikein voimalla kypsä hapankirsikka.
Sourin kanssa samantapaista
tyylimaisemaa edustavat myös suolaiset goset ja yrttiset gruitit,
jotka ammentavat muinaisista "esihumalaisista" olutperinteistä. Maisteluun osui kaksi suolaisen gose-tyypin olutta,
brittiläisen Wild Beerin Sleeping Lemon Export (6%) sekä kotimainen
Hailuotolainen Gose (5,4%). Molemmat vastasivat huutoonsa.
Sitruunainen brittigose sopisi vaikka vappumaljaksi sillin kera.
Hailuodon panimo onnistuu puolestaan yhdistämään yllättävän
mukavasti suolaisuuden ja korianterin.
Maistelussa oli myös kaksi
gruit-olutta. Kotimainen Happy Brewstersin Thora (4,9%) on hapan ja
marjainen, eikä ollenkaan hullumpi. Thora tosin herätti lievän
epäilyksen yliyrittämisestä. Sen sijaan erinomainen gruitolut on
Jopenin Koyt (8,5%). Siinä happamuus kääriytyy miellyttävään,
jopa luostarimaiseen pakettiin, jota yrtit hallitsevat. Joku maistoi
väinönputkenkin.
Sen verran Koyt vakuutti raadin, että
se valittiin pääsiäisaterian digestiividrinkiksi. Ruokajuomana
toimi Malmgårdin Dinkel (4,9%). Ja hyvin toimikin. Vuoden
juhlapyhien ateriajuomista mainittakoon sekin, että kun kesällä
maisteltiin japanilaisen Kiuchin Hitachino-sarjan Real Ginger Alea
(8%), se oitis valittiin tulevan joulun digestiiviksi. Ja hyvin toimi
sekin, kuin siemailisi hyvää piparkakkua! Jouluaterian ruokajuomina
toimi muuten perinteiseen tapaan Hartwallin Karjala (5,2%) läpi
kattausten. Kinkun seuraksi piti tietysti olla sahtia. Sitä olikin
entistä vaikeampi saada. Vain Finlandia Sahtia (8%) löytyi yhdestä
turkulaisesta Alkosta. Vaan hyvin sekin hoiti tehtävänsä, vaikka
onkin edelleen pakattu aivan järkyttävään kirjavaan muovipulloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti