Lager haastaa IPAt

Ei kai ipamainen lager nyt aivan uusi keksintö ole. Tanskalainen laatupanimo Amager on kuitenkin lanseerannut india pale lagerin nimeltä No Rice & Curry (5,0%). Lagerista on tehty ipamainen lähinnä käyttämällä sitruksisia jenkkihumaloita (Amarillo, Cascade ja Citra). Mikäs siinä: ehkä joku vannoutunut lageristi voi saada myönteisen virikkeen ale-oluidenkin maistamiseen tästä erittäin raikkaasta IPL:stä. Nimi No Rice & Curry lienee tanskalaista merimieshuumoria. Callistuksen mielestä juoma sopisi nimittäin erittäin hyvin juuri vahvasti maustettujen kanaruokien kumppaniksi.

Vertailun vuoksi maisteltiin Laitilan Kukko IPAa (4,7%). Laitila on taas onnistunut tuottamaan maukkaan, tasapainoisen ja tukevan keskarin. Kiitosta sai myös purkin kyljen havainnollinen mittari, josta näkyi juoman suhteellinen maltaisuus, humala-aromi, täyteläisyys, hedelmäisyys sekä katkeruus. Prosentti lisää
vahvuutta, niin jopa tulisi tähtiä.

Nokkonenkin sopii pilsneriin

Vakka-Suomen Panimon Prykmestar-sarjassa on kevään kunniaksi ilmestynyt Nokkos Pils (5,2%). Raati suhtautui aluksi kokeiluun epäluulolla: ettei vain kyseessä olisi pieni yliyrittäminen? Raati kuitenkin erehtyi, sillä sopivasti annosteltuna nokkonen antoi oikein raikkaan säväyksen nimenomaan pilsille. Ihan kiva kokeilu. Callistus suosittelee sixpack-purkitusta juhannukseksi!

Maistelussa myös Malmgårdin Columbus Pale Ale (4,7%) ja Olutpajan tumma ale Maltaan Haukka (4,7%). Columbuksen simamainen raikkaus yhdistyneenä pitkään maistuviin katkeroihin noteerattiin. Brown ale -tyyppinen Maltaan Haukka sai kiitosta paitsi nokkelasta nimestä ja tyylikkäästä etiketistä myös paahteenkarvaasta ja samalla hiukan makeasta maustaan. Neljänneksi maisteltiin vielä Neuzellerin Bockia (6,2%). Tämä on taattua saksalaista luostariolutta - ei kuitenkaan aivan tähtilaatua.

Ameriikan raitilla

Erinomainen osoitus suomalaisen olutkulttuurin hämmästyttävän nopeasta monipuolistumisesta on erilaisten pintahiivaoluiden kasvava suosio ja tarjonta. Viimeisin trendi on American Pale Ale eli APA. Tyylille ominaista on amerikkalaisten humalalajikkeiden – erityisesti cascaden – runsas käyttö. Näitä oluita luonnehtivat raikas katkeruus sekä sitrushedelmäiset aromit.

Pari vuotta sitten suomalaisen mieleen olisi kirjainyhdelmästä APA tullut korkeintaan ihmisen läheisimmän lajisukulaisen nimitys toisella kotimaisella kielellämme. Nyt löytyi helposti peräti viisi kotimaista APA-olutta samalla kertaa maisteltavaksi: Koffin APA, Olvin APA, Nokian Keisari 66 APA, Laitilan Pale Ale sekä Ruosniemen Piirimyjä.

Maistelussa kaikki viisi suomalaista APAa vastasivat kyllä huutoonsa. Rouhea sitruksinen humalointi ja raikas keveys tekevät niistä virkistävän hellejuoman ja hyvän kumppanin etenkin kesäisille grilliruuille. Huolimatta samantapaisesta perustasta juomissa on myös persoonallisia eroja, jotka saatiin mukavasti rekisteröityä, kun niitä maisteltiin samassa sessiossa. Erot liittyvät lähinnä makeuteen, mallasrunkoon sekä hedelmälajikemielikuvaan.

Parhaat pisteet raadilta sai vahvin maisteltava Ruosniemen Piirimyyjä. Ei sekään hirmu vahva ole, alkoholiprosentti on 5,7. Piirimyyjässä vahva humalointi (cascade, magnum) tasapainottuu, koska maltainen runko on tukeva. Pehmeä, tuhti kokonaisuus, jossa on myös aavistus makeutta. Vastoin odotuksia selväksi kakkoseksi arvioitiin joukon miedoin versio, Laitilan Pale Ale, joka näin mellanöliksi (3,5 %) vaikutti yllättävän tuhdilta, maukkaalta ja miellyttävältä. Sitä kelpaisi kesällä callistella vaikka grillatun lohen ja raikkaan salaatin kaverina. Kelpo juomiksi osoittautuivat myös sekä Koffin että Olvin APAt, joista jälkimmäinen tuntui aavistuksen kuivemmalta. Pieni pettymys oli sen sijaan Nokian Keisari 66, jota vaivasi lievä vetisyys. Ei silti huonoa sekään.

Mainittakoon, että Callistuksen iskuryhmä kävi vertailun vuoksi myös maistelemassa Panimoravintola Koulun yhdessä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan kanssa kehittelemän Turun uuden nimikko-oluen Kakolan Kalpean, joka hyvin istuu samaan genreen. Tosin sen humalointi lienee enemmän brittihenkinen, kuin amerikkalainen.  Kakolan Kalpea osoittautui miellyttävän raikkaaksi ja tasapainoiseksi. Mutta sen verran karvasta se oli, että sen jälkeen ilman väliin huljautetttua huuhteluolutta maisteltu Koulun erinomainen pils-olut Juhla-Aura tuntui aluksi jopa makealta, mitä se ei suinkaan oikeasti ole.

Anglo-amerikkalaisia alejuomia

Callistuksen kerhotilan kellarin nurkkaan oli jäänyt muhimaan pullo brittipanimo Thornbridgen amber ale Sequoiaa (4,5%), jonka parasta ennen -päiväys oli mennyt jo ennen viime joulua. Kun samalta panimolta löytyi Alkosta tuore IPA nimeltään Halcyon (7,4%), päätettiin maistella molempia. Vertailuun otettiin myös IPA Amerikan keskilännestä, Hoppin' Frogin panimon Hoppin' to Heaven (6,8%).

Kävi ilmi, ettei oluen parasta ennen päiväyksiin ole juuri luottamista. Sequoia osoittautui nimittäin aivan kelpo olueksi, pilaantumisesta ei tietoakaan. Tyypillinen brittien hanaolut, vaikka sana sequoia viittaakin amerikkalaiseen jättimäntyyn. Männyn sijaan tässä teenvärisessä juomassa on kyllä mieluummin häivähdys sitruunaa.

Saman panimon Halcyon on puolestaan hyvin vaaleaa melkeinpä siiderin väristä. Omenaa ei maussa tosin ole, mieluummin jotain mangomaista. Googlaamalla selvisi, että 'Halcyon days' tarkoittaa "muistojen onnen aikaa". Erityisen muistoonjäävä Halcyon ei kuitenkaan ole. Varsin luonteikas silti ja sopii  hyvin kesän avaukseen, kuten meidän tapauksessamme. 

Virkistävän omaperäinen jenkki-ipa Hoppin to Heaven ei sekään aivan taivaaseen hyppää. Mutta maukas tuttavuus joka tapauksessa. Pieni vehnän makeus taittaa mukavasti tuhdin humaloinnin karvautta. 

Jaloja vappujuomia

Suomalaisten vapun virkistys ja viikinkien voimanlähde sima periytyy maailman vanhimmasta oluesta. Sellaista nautittiin Pohjolan hääpidoissakin. Alko kertoo tietoiskussaan, että siman eli meadin historia ulottuu aina yhdeksän vuosituhannen taakse Kiinan alueelle. Mead on hiivalla hunajasta ja vedestä käytetty alkoholijuoma.

Nykyinen vappusima on esimerkki meadin miedosta ja makeasta versiosta. Vaan on sima ollut tuimempaakin. Tutkija Nina Lepokorpi kertoo, että Kustaa Vaasan lempisima saattoi olla jopa 17-prosenttista. Simaa juotiin ympäri vuoden. Vahvaa simaa valmistettiin myös Turun linnassa ja suurkauppias Valpuri Innamaa vei sitä ulkomaillekin.

Callistus ei kuitenkaan maistele Valpurin päivän lähestyessä meadia vaan jatkaa tutustumistaan ”kalpeisiin” oluihin. Kirpeänraikkaat IPA-oluet sopivat näet myös erinomaisesti keväiseen juhlahetkeen. Pienpanimot jatkavat tälläkin alalla suomensukuisten kansojen uudistuvaa mutta perinteitä kunnioittavaa olutkulttuuria. Maisteltavana ovat Pöhjalan Uusmaailm San Diego Session IPA (4,5%), Sori Brewing Investor IPA (6,9%) sekä Beer Hunter’s Mufloni DIPA (9,0%).

Maistelumerkkien selvät vahvuuserot lisäävät vertailun mielenkiintoisuutta. Virolainen Pöhjala on kaikissa tähän mennessä maistelemissamme lähes kymmenessä olutmerkissään onnistunut erinomaisesti. Pystyykö sen keskiolut-IPA haastamaan selvästi vahvemmat kumppaninsa?

Kyllä vain pystyy. Uusmaailm yllättää tasapainollaan. Siinä on cascaden purevuutta mutta myös häivähdys makeaa. Vetisyyttä löytyy vain etiketin väreistä. Erinomainen mieto kesäjuoma tai kalaolut. Uutta perunaa ja silliä!  Mutta Sori Brewing vastaa kyllä Investorillaan ryhdikkäästi Pöhjalan haasteeseen. Moniulotteinen maku, jossa neljä humalaa maistuvat eri aikoina. Investor sopiikin paremmin maisteluun. Ruokakumppaniksi se vaatisi vahvasti maustettua lihaa. Myös Mufloni DIPA pärjää hyvin vertailussa, mutta on jo selkeästi drinkki. Ruuansulatus riemuitsee tästä humalailoittelusta joko digestiivinä tai aperitiivina. DIPA pystyisi korvaamaan myös hyvän gintonicin. Mieleenjäävä pehmustettu katkeruus peittää mukavasti vahvat prosentit. Todellinen susi lampaan vaatteissa.