Aikaisemmat kokemukset puolalaisista oluista tekevät odotuksista varovaisia. Odotuksia nostaa se, että vuonna 2011 perustetun Browar Pintan tiedetään olevan Puolan käsityöläispanimoiden uuden aallon edelläkävijöitä. Sitä paitsi panimo toimii pienessä eteläisessä Zywiecin kaupungissa, joka keskiajalla kuului olutmaana tunnettuun Böömin kuningaskuntaan. Kaupunki on historiansa aikana kokenut kovia. Esimerkiksi vuonna 1656 toisessa Pohjan sodassa ruotsalaiset joukot hävittivät ja ryöstivät kaupungin kuningas Kaarle X Kustaan johdolla varsin perusteellisesti. Puolan kansalliskirjailija Henryk Sienkiewicz kuvasi hurjaa sotaa romaanissaan Vedenpaisumus. Zywiecissä toimii myös kaupungin nimeä kantava vanhempi panimo, mutta sen Heineken osti 1990-luvulla.
Austmann Bryggeri on myös uudehko käsityöläispanimo, Norjan kuudenneksi suurin sellainen. Se perustettiin vuonna 2013 Trondheimissä, josta näyttää olevan kehkeytymässä kelpo olutkaupunki. Mannus Blodøks on tosin kehitetty yhteistyössä tunnetun hollantilaisen käsityöläispanimon de Molenin kanssa. Saa nähdä, kuinka hyvin austmannilaiset pystyvät jatkossa säilyttämään käsityöläisperinteensä, sillä panimo liittoutui vuonna 2016 suurimman norjalaisomisteisen bulkkioluen valmistajan Hansa Borgin kanssa. Hansa Borg on jo aikaisemmin kaapannut grimstadilaisen laatupanimon Nøgne Ø:n osake-enemmistön. Onhan näissä fuusioissa se hyvä puoli, että markkinointi tehostuu. Ehkä juuri sen takia saamme niitä Alkonkin valikoimista. Mutta miksi kaikkien on aina pakko kasvaa?
Katariina Suuri ja pullon henki
Pinta-panimon laajaan tuotantoon kuuluu oluterikoisuuksia laidasta laitaan, jopa perinteisin suomalaisin menetelmin valmistettu sahti tuotemerkillä Happy End. Mutta Pinta tunnetaan erityisesti amerikkalaishumaloiden käyttäjänä. Niinpä Imperator Baltyckikin sisältää tyylikkään ja informatiivisen etikettinsä mukaan peräti kuutta amerikkalaishumalaa yli sadan IBUn voimalla. Tyylilaji on nimensä mukaisesti baltic porter, joka portterin perinteisestä määritelmästä poiketen on lager eikä ale. Asiantunteva blogistikollega Olutkoira on suomentanut tyylin osuvasti itämerenportteriksi. Oluttyylin juuret juontuvat vanhan keisarillisen Venäjän alueella jo 1700-luvulle ja Katariina Suuren mieltymykseen brittiporttereita kohtaan.Imperatorin maku on sävykäs ja monipuolinen. Pannukahvin paahteisuus yhdistyy lääkemäiseen yrttisyyteen. Mieleen tulevat Gammel Dansk ja Underberg. Mutta kaiken läpi puskee humaloinnin karvaus. Kitalaen salpaavaa kitkeryyttä ei kuitenkaan ole, tasapaino säilyy tässä erinomaisessa drinkkioluessa mukavasti.
Kun norjalais-belgialaisen Mannuksen korkki avattiin, vaahto purkautui voimalla pullosta kuin muinainen lampun henki. Jälkeenpäin tuli tietoon erään toisen maistelutiimin päinvastainen kokemus: avattaessa kuului vain vaimea sihaus. Kyse voi tietysti olla tynnyrikypsennyksen ongelmista. Epäilemme kuitenkin, että panimo ei oikein hallitse omaa hiilihapotustekniikkaansa. Monivivahteista ja vahvaa makua se ei kuitenkaan haitannut. Mieleen tuli raakasuklaa ja Turun kasvitieteellisessä puutarhassa syksyn mainiolla tutustumiskierroksella maisteltu tuore kaakaopapu: ”kivankitkerä”. Myös jälkimaku on pitkä ja karvas. Juoman ei pitäisi myöskään ihan heti pilaantua, pullon parasta ennen -päiväys oli merkitty lokakuulle 2027!
