Joulumerkintöjä

Callistuksen joulupöytä oli oman keittiön jälkiruoka-jäätelösorbettia sekä itse valmistettuja joulumakkaroita lukuun ottamatta varsin perinteinen: kalaa, kinkkua, laatikoita ja hedelmäistä salaattia. Myös ruokajuomissa turvauduttiin hyväksi havaittuun perinteeseen.


Läpi aterian oli tarjolla Karjalan A-olutta (5,2%), konstailematonta, tuhtia peruslageria, joka tukee ja sävyttää pehmeästi niin kala- kuin liharuokia ja laatikoitakin. Vaihtoehtona kinkun kumppaniksi tarjottiin niin ikään perinteisesti Finlandia Sahtia (10,0%), tällä kertaa strong-versiota, koska miedompaa ei saatu. Jos kinkku on joulupöydän kunkku, niin sahti on sen itseoikeutettu kuningatar. Vahvempikin sahti kyllä toimi kinkun kaverina jopa muistikuvia paremmin. Mutta juoman pakkausta päiviteltiin tänäkin jouluna. Ymmärrämme, että valmistajalla on omat syynsä myydä tuote kertakäyttömuovipullossa. Mutta etiketistä lähetämme Sastamalaan terveiset. Tehkää jotain, sillä tämä luotaantyöntävä luomus on jo saattanut karkottaa vaikka kuinka monta potentiaalista asiakasta.

 

Jouluaterian digestiiviksi oli jo kesällä päätetty ottaa Hiisi-Panimon Iku-Turso (9,0 %). Tuo monipuolinen ja katkeransuloinen imperial stout helli mukavasti umpitäyteen ahdettuja vatsoja.

Joulusaunassa Callistus hemmotteli itseään kolmella varsin erilaisella olutnautinnolla. Humaloven suklainen milk stout Winter Moo (7,0%) kuuluu lajinsa parhaimmistoon: silkkiä ja samettia, sopivaa makeutta ja tukevuutta. Bryggerin Supernova (7,8 %) on aika ärtsy IPA, jota pehmentää raikas sitruunaisuus ja lempeä jälkimaku. Norjalainen jouluale Nøgne Ø:n Rød Jul on niin ikään tasapainoinen, ryhdikäs juoma, jossa tuntuu viikunan ja aprikoosin häivähdys.  Rød Jul oli kuitenkin lievä pettymys, sillä vanhasta kokemuksesta Nøgne Ø:ltä odotettiin vielä parempaa

Joulunajan uutuuksiin Alkossa kuuluu belgialainen Liefmans Glühkriek (6,5%). Ohjeen mukaan tämä hehkuolut nautitaan 70-asteiseksi lämmitettynä. Tiimi odottaa jännityksellä olutglögin maistelua!

PS.
Tammikuun pikkupakkasilla Liefmania sitten maisteltiinkin glögin tapaan kaffepannulla lämmitettynä. Hyvältä glögiltä se aluksi tuntuikin. Väri on ruskeanpunainen ja jo tuoksussa on kirsikkaa ja joulumausteita. Pian makunystyrät erottavat kyllä humalaa ja maltaisuuttakin. Makeus ja happamuus ovat mukavasti sopusoinnussa. Jäähtyessään juoma tulee selvästi oluemmaksi. Ei ollenkaan hassumpaa – ensi jouluna voisi yllättää jouluvieraat Liefman-glögillä!

Olutvuoden tähtiä

Vaikka oluenmaistelua oli harrastettu jo aiemminkin, aloitettiin maistelutiimimme varsinainen olutpäiväkirja marraskuun 22. päivänä 2008. Merkintä n:o 1 koski  Newcastle Brown Alea. Tämä brittiolut sai ehkä liiankin tylyn arvion: ”Tätä on maisteltu ennenkin. Mitätön maku, humalaa ei ole nähnytkään, väri peräisin siirapista. Kotoisin Junttilasta!”

Olutpäiväkirjan aloitusdateerauksen kunniaksi Callistuksen olutvuosi päätettiin aloittaa marraskuun lopusta – kirkkovuoden tapaan. Niinpä nyt päättynyt olutvuosi alkoi marraskuun 28. päivä 2015 maistelunumerolla 666. Raamatullista pedon lukua edustamaan löydettiin Hiisi-panimon double IPA Humulus Lupus ja sille kumppaniksi ranskalainen erikoisvahva lager La Biere du Demon. Molemmat petomaiset juomat lunastivat paikkansa vahvoina drinkkioluina ja herättivät vilkkaan keskustelun niin antiikin pirukuvauksista kuin ihmissusistakin.

Callistuksen olutvihko kertoo omaa kieltään sekä tarjolla olevan olutkirjon räjähdysmäisestä laajenemisesta että laadun kohentumisesta kuluneen kahdeksan vuoden aikana. Siihen on vaikuttanut sekä monipuolistunut maahantuonti että oma pienpanimobuumimme. Callistus on pyrkinyt maistelemaan erityisesti kotimaista uutuustuotantoa. Niinpä olutvuoden puolestatoista sadasta maistelumerkistä lähes puolet ovat olleet kotimaisia. Kun ennen muinoin uusi kotimainen olut oli uutinen, nykyisin ei uusien merkkien perässä pysymisestä ole toivoakaan.

Kotimaiset käsityöpanimot pitävät myös laadussa pintansa. Callistuksen kuluneena olutvuonna huippulaatuisiksi arvioimista 22 oluesta on kotimaisia peräti kymmenen. Erityismaininnan saa keskisuomalainen Hiisi-Panimo neljällä uutuudellaan (Humulus Lupus, Loviatar, Iku-Turso ja Ruis-Perkele). Huippujen listalle pääsevät myös Rekola (Paavin polku), Mallaskoski (Black IPA), Teerenpeli (Julma Juho), Beerhunters (Mufloni Imperial Stout), Bryggeri (Sofia) sekä Kallio Brewery (yhteistyössä italialaisen Birra Amiatan kanssa tehty erikoisolut Lura).

Virolaispanimoista vuoden top 22 -listalle ylsivät Öllenaut (Lumelausuja ja Wahtula) sekä Koch (Vana Eil Nipperkin). Huippulaatua edustavat myös tanskalaiset To Öl (Goliat), Amager (Batch 1000) ja Mickeller (Black Hole). Listalta löytyvät myös amerikkalaiset Great Divide (Yeti) ja Founders (Devil Dancer), uusi hollantilainen trappistipanimo De Kievit (Zundert) sekä japanilainen Kiuchi (Ancient Nipponia), joka kuuluikin olutvuoden viimeisiin maisteluihin.

Callistuksen huippulaatuisiksi arvioimia oluita näyttää yhdistävän melko korkea alkoholiprosentti. Se vain tuntuu olevan niin, että hyvä, tasapainoinen, monipuolinen ja vivahteikas olut vaatii tukevan rungon, jossa prosentit eivät kuitenkaan saa puskea läpi. Miedoimmatkin listalaiset ylittävät 6 prosentin rajan ja vahvimmat huitelevat kymmenen prosentin tienoilla. Lähes puolet tähtioluista on vahvoja stout-tyylin oluita. Myös IPAt ovat hyvin edustettuna, mikä kertoo maistelutiimin mieltymyksestä pontevaan humalointiin.

Mutta makumieltymykset vaihtelevat – tiimissäkin. Moni vuoden mittaan maisteltu makuisa olut jäi pois tältäkin listalta. Näin "ysiysipäivänä" suuntaamme kohti uusia makunautintoja itsenäisyyden juhlavuonna 2017. Tervetuloa mukaan!

Kaukoidän kierros

Maistelutiimin jäsenen J. Walkerin Kiinan matkakuvien myötä sukellamme tällä kertaa Kaukoidän olut- ja vähän muuhunkin kulttuuriin. J. Walkerin matka suuntautui Shenzheniin Hong Kongin pohjoispuolella ja sisämaassa sijaitsevaan Zhengzhouhun.

Shenzhen oli vielä seitsemänkymmentäluvulla rauhallinen kalastajayhteisö. Nyt siitä on kasvanut 11-miljoonainen megapolis ja Kiinan vaurain alue. Kaupunki on mm. elektroniikan "nyrkkipaja" jossa valmistetaan lähes kaikki markkinoilla olevat älypuhelimet. Kaupungin oma olutmerkki Kingway on hyvin edustettuna kaikkialla.

Shaolinin munkit ovat kuuluisia lukemattomista tarinoista ja he ylläpitävät vanhoja kiinalaisia kamppailuperinteitä, joista myös nykyään maailmalla suosittu ja olympialajiksikin noussut Taekwondo juontaa juurensa.

Shaolin-temppelin vieressä sijaitsee yksi Kiinan merkittävimmistä kulttuurin aarteista, Pagoda Forest. Alueella on kaikkiaan 248 apottien, "eminent monks" hautaa, joista vanhimmat aina Tang-dynastian aikakaudelta yli tuhannen vuoden takaa.

On kiinnostavaa, että oluen esi-isän eli meadin historia alkaa oikeastaan juuri nykyisen Kiinan alueelta yhdeksän vuosituhannen takaa. Olut oli myös muinaisten sumerilaisten ja egyptiläisten suosiossa. Olut itse asiassa hallitsi koko tunnetun maailman juomakulttuuria kunnes roomalaisten mieltymys viiniin sen syrjäytti. Olut muuttui barbaarien juomaksi. Niinpä muinaisen Rooman valtakunnan rajat Euroopassa voi vieläkin hahmottaa hallitsevan juomakulttuurin pohjalta.

Olut piti kuitenkin pintansa pohjoisessa Euroopassa. Eurooppalaiset siirtomaavalloittajat veivät sitten oluen uudestaan maailmalle. Kaukoidänkin nykyiset oluet ovat ennen muuta 1800-luvun kolonialismin perillisiä. Olut on toki sopeutunut paikallisiin makutottumuksiin kuten esimerkiksi riisin käyttöön mallastamisessa. Ympyrä on sulkeutunut, kun kaksi maailman eniten myytyä olutmerkkiä ovat tätä nykyä kiinalaiset Snow ja Tsingtao. Snow'n taustavoimiin kuuluu brittiläis-eteläafrikkalainen panimojätti SABMiller. Tsingtaon juuret ovat puolestaan Kiinan 1900-luvun alun saksalaisessa siirtolaisyhteisössä.

Paulaner-saksalaismerkin ravintolat edustavat todellista luksusta. Herkullinen ruokalista ja laatuoluet olivat tyyriitä jopa länsituristille, mutta tyhjiä asiakaspaikkoja ei näkynyt

Suomalaisissa marketeissa ja Alkossa Kaukoidän olutmerkit eivät ole näkyvästi esillä. Maistelukierroksemme esimerkeiksi poimittiin intialainen King Chakra (4,7 %), thaiolut Singha (5,0 %), tietysti kiinalainen Tsingtao (4,7 %) sekä Alkon uutuus, japanilaisen Kiuchi-panimon Ancient Nipponia (8,0%).

Aloittakaamme Japanista. Myös Nipponin saarille olut rantautui 1800-luvulla ja se onkin nykyisin maan suosituin alkoholijuoma. Suurimmat olutmerkit kuten Asahi, Sapporo ja Kirin ovat Suomessakin tuttuja ja edustavat saksalaistyyppisten vaaleiden lagerien valtavirtaa. Mutta kun maineikas sakenvalmistaja Kiuchi ryhtyi 1996 soveltamaan perinteisiä taitojaan oluenvalmistukseen, syntyi maailmalla palkintoja pokannut aleoluiden Nest Beer -sarja. Sen tuorein edustaja Ancient Nipponia on mielenkiintoinen drinkkiolut. Selvästi tunnistettava omaperäinen maku perustuu perinteisiin paikallisiin raaka-aineisiin, Kaneko Golden -maltaaseen ja Sorachi Ace -humalaan. Häivähdys viskin aromia, ehkä sahtiakin sekä hapan tuulahdus – joka ei kuitenkaan saa naamaa väärään – kruunaavat makunautinnon.

Vaikka Intia on antanut nimensä kokonaiselle oluttyylille, vahvasti humaloidut IPAt eivät ole Kaukoidän oluenkuluttajien suuressa suosiossa. Maisteluesimerkkimme Intiasta, Thaimaasta ja Kiinasta edustavatkin idän maissa tyypillistä miedohkon eurooppalaisen vaalean lagerin perinnettä –  itäiseen makuun sovitettuna. Pieni yrttinen puraisu antaa särmää näille lievän humaloinnin ja hennon makeuden leimaamille juomille.

Itämaiseen tyyliin ruoka asetellaan houkuttelevaksi kokonaisuudeksi!

Juomien makuun vaikuttaa tunnetusti mieliala, sää, kellonaika, paikan tunnelma, ympäristön äänet – siis ihan kaikki. King Chakra, Tsingtao ja Singha ovat nimenomaan kuuman ilmanalan oluita ja ne sopivat parhaiten maustettujen aasialaisherkkujen kyytipojaksi.

Jos emme pääse maistelureissulle aitoon ympäristöön, voimme tehdä nojatuolimatkan hyvässä seurassa. Ylikomisario Chen Cao Shanghaista tai ”mitä yksityisin etsivä” Vish Puri Delhistä rakastavat ruokaa ja omia kaupunkejaan, joissa vanhat rakennukset revitään pilvenpiirtäjien tieltä. Heidän seurassaan huumaannumme katukeittiöiden tuoksuista, pistäydymme muodikkaissa fine dining -ravintoloissa ja hämmästelemme maakuntien erikoisuuksia. Qiu Xialongin dekkareissa kurkistamme myös kiinalaiseen kokkaukseen minikokoisissa keittiönurkkauksissa. Tarquin Hall puolestaan vie meidät intialaiseen keittiöön ja tarjoaa joskus myös ruokien reseptit tarinan lopuksi. Vish Puri on muuten sitä mieltä, ettei chili voi koskaan olla liian tulista…