Kaukoidän kierros

Maistelutiimin jäsenen J. Walkerin Kiinan matkakuvien myötä sukellamme tällä kertaa Kaukoidän olut- ja vähän muuhunkin kulttuuriin. J. Walkerin matka suuntautui Shenzheniin Hong Kongin pohjoispuolella ja sisämaassa sijaitsevaan Zhengzhouhun.

Shenzhen oli vielä seitsemänkymmentäluvulla rauhallinen kalastajayhteisö. Nyt siitä on kasvanut 11-miljoonainen megapolis ja Kiinan vaurain alue. Kaupunki on mm. elektroniikan "nyrkkipaja" jossa valmistetaan lähes kaikki markkinoilla olevat älypuhelimet. Kaupungin oma olutmerkki Kingway on hyvin edustettuna kaikkialla.

Shaolinin munkit ovat kuuluisia lukemattomista tarinoista ja he ylläpitävät vanhoja kiinalaisia kamppailuperinteitä, joista myös nykyään maailmalla suosittu ja olympialajiksikin noussut Taekwondo juontaa juurensa.

Shaolin-temppelin vieressä sijaitsee yksi Kiinan merkittävimmistä kulttuurin aarteista, Pagoda Forest. Alueella on kaikkiaan 248 apottien, "eminent monks" hautaa, joista vanhimmat aina Tang-dynastian aikakaudelta yli tuhannen vuoden takaa.

On kiinnostavaa, että oluen esi-isän eli meadin historia alkaa oikeastaan juuri nykyisen Kiinan alueelta yhdeksän vuosituhannen takaa. Olut oli myös muinaisten sumerilaisten ja egyptiläisten suosiossa. Olut itse asiassa hallitsi koko tunnetun maailman juomakulttuuria kunnes roomalaisten mieltymys viiniin sen syrjäytti. Olut muuttui barbaarien juomaksi. Niinpä muinaisen Rooman valtakunnan rajat Euroopassa voi vieläkin hahmottaa hallitsevan juomakulttuurin pohjalta.

Olut piti kuitenkin pintansa pohjoisessa Euroopassa. Eurooppalaiset siirtomaavalloittajat veivät sitten oluen uudestaan maailmalle. Kaukoidänkin nykyiset oluet ovat ennen muuta 1800-luvun kolonialismin perillisiä. Olut on toki sopeutunut paikallisiin makutottumuksiin kuten esimerkiksi riisin käyttöön mallastamisessa. Ympyrä on sulkeutunut, kun kaksi maailman eniten myytyä olutmerkkiä ovat tätä nykyä kiinalaiset Snow ja Tsingtao. Snow'n taustavoimiin kuuluu brittiläis-eteläafrikkalainen panimojätti SABMiller. Tsingtaon juuret ovat puolestaan Kiinan 1900-luvun alun saksalaisessa siirtolaisyhteisössä.

Paulaner-saksalaismerkin ravintolat edustavat todellista luksusta. Herkullinen ruokalista ja laatuoluet olivat tyyriitä jopa länsituristille, mutta tyhjiä asiakaspaikkoja ei näkynyt

Suomalaisissa marketeissa ja Alkossa Kaukoidän olutmerkit eivät ole näkyvästi esillä. Maistelukierroksemme esimerkeiksi poimittiin intialainen King Chakra (4,7 %), thaiolut Singha (5,0 %), tietysti kiinalainen Tsingtao (4,7 %) sekä Alkon uutuus, japanilaisen Kiuchi-panimon Ancient Nipponia (8,0%).

Aloittakaamme Japanista. Myös Nipponin saarille olut rantautui 1800-luvulla ja se onkin nykyisin maan suosituin alkoholijuoma. Suurimmat olutmerkit kuten Asahi, Sapporo ja Kirin ovat Suomessakin tuttuja ja edustavat saksalaistyyppisten vaaleiden lagerien valtavirtaa. Mutta kun maineikas sakenvalmistaja Kiuchi ryhtyi 1996 soveltamaan perinteisiä taitojaan oluenvalmistukseen, syntyi maailmalla palkintoja pokannut aleoluiden Nest Beer -sarja. Sen tuorein edustaja Ancient Nipponia on mielenkiintoinen drinkkiolut. Selvästi tunnistettava omaperäinen maku perustuu perinteisiin paikallisiin raaka-aineisiin, Kaneko Golden -maltaaseen ja Sorachi Ace -humalaan. Häivähdys viskin aromia, ehkä sahtiakin sekä hapan tuulahdus – joka ei kuitenkaan saa naamaa väärään – kruunaavat makunautinnon.

Vaikka Intia on antanut nimensä kokonaiselle oluttyylille, vahvasti humaloidut IPAt eivät ole Kaukoidän oluenkuluttajien suuressa suosiossa. Maisteluesimerkkimme Intiasta, Thaimaasta ja Kiinasta edustavatkin idän maissa tyypillistä miedohkon eurooppalaisen vaalean lagerin perinnettä –  itäiseen makuun sovitettuna. Pieni yrttinen puraisu antaa särmää näille lievän humaloinnin ja hennon makeuden leimaamille juomille.

Itämaiseen tyyliin ruoka asetellaan houkuttelevaksi kokonaisuudeksi!

Juomien makuun vaikuttaa tunnetusti mieliala, sää, kellonaika, paikan tunnelma, ympäristön äänet – siis ihan kaikki. King Chakra, Tsingtao ja Singha ovat nimenomaan kuuman ilmanalan oluita ja ne sopivat parhaiten maustettujen aasialaisherkkujen kyytipojaksi.

Jos emme pääse maistelureissulle aitoon ympäristöön, voimme tehdä nojatuolimatkan hyvässä seurassa. Ylikomisario Chen Cao Shanghaista tai ”mitä yksityisin etsivä” Vish Puri Delhistä rakastavat ruokaa ja omia kaupunkejaan, joissa vanhat rakennukset revitään pilvenpiirtäjien tieltä. Heidän seurassaan huumaannumme katukeittiöiden tuoksuista, pistäydymme muodikkaissa fine dining -ravintoloissa ja hämmästelemme maakuntien erikoisuuksia. Qiu Xialongin dekkareissa kurkistamme myös kiinalaiseen kokkaukseen minikokoisissa keittiönurkkauksissa. Tarquin Hall puolestaan vie meidät intialaiseen keittiöön ja tarjoaa joskus myös ruokien reseptit tarinan lopuksi. Vish Puri on muuten sitä mieltä, ettei chili voi koskaan olla liian tulista…