Kakolan kalpeet ja hilpeet

Turun Kakolanmäellä on pitkä ja värikäs historia. Kukkula tunnettiin jo keskiajalla Tallimäkenä, koskapa Turun linnan tallit sijaitsivat sen merenpuoleisilla rinteillä. Tallimäellä sijaitsi myös runsasvetinen pohjavesilähde, josta vettä johdettiin puusta rakennetulla Suomen ensimmäisellä vesijohdolla linnaan, erityisesti linnan pihapiirissä toimineen panimon tarpeisiin. Siellä valmistettiin maankuulua herrainolutta ja simaa, jotka maistuivat Kustaa Vaasallekin.

1600-luvulla mäen toiselle puolelle Aurajoen rantaan rakennettiin vaivaisten ja hourujen hospitaali pienine puukirkkoineen. Aluetta alettiin kutsua Kakolanmäeksi. Mäki oli kettujen hallitsemaa synkkää ja asumatonta louhikkoa aina vankila-aikaan 1800-luvun puoliväliin asti. Jyhkeät vankilalinnat on rakennettu mäestä louhitusta graniitista, kakoliitista.

Kun vangit 2000-luvun puolivälissä siirrettiin uusiin moderneihin vankilatiloihin Turun Saramäkeen, jäi koko Kakolanmäki mahtavine kulttuurihistoriallisesti arvokkaine rakennuksineen turkulaisten käyttöön. Mäelle on suunniteltu asuntoja, hotelleja, näkötorneja, ravintoloita ynnä muuta liiketoimintaa sekä uusia liikenneyhteyksiä aina funikulaaria myöten. Turkulaisten ikivanhaan tapaan tietysti riitaisasti.

Alueen suurin toimija on pääosin arvoasuntotuotantoa kaavaileva Kakola Yhtiöt Oy. Yhtiön omistava grynderi onkin kova luu, sillä hän pystyi sanojensa mukaan ”kiristystä ja uhkailua” käyttämällä saamaan jopa Museovirastonkin myöntymään suunnitelmiinsa. Pelottavaa.

Mutta grynderi ei ole ainoa Kakolasta bisnesmielessä kiinnostunut. Mm. Panimoravintola Koulu oli Reijo Mäen Vares-dekkarin innoittamana ryhtynyt valmistamaan pale alea Kakolan Kalpeen nimellä. Mutta myös itse Kakolanmäellä tapahtui. Entisessä vankilanjohtajan talossa alkoi toimia ravintola Kakolankruunu sekä Café Kakola, erikoisuuksinaan fiini Kakolan kakku ja myöhemmin riuskempi Kakolan Kakko. Muutama reipas olutharrastaja ryhtyi puolestaan suunnittelemaan alueelle uutta käsityöolutpanimoa nimellä Kakola Brewing Co.

Kakola Yhtiöitä pyörittävä kiinteistöliikemies arveli saaneensa yksinoikeuden Kakolan nimen käyttöön erilaisten tuotteiden markkinoinnissa ja ryhtyi riitelemään alueen muiden yrittäjien kanssa. Voi olla, ettei riitaa ole vielä lopullisesti ratkaistu, mutta ilmeisesti ahne grynderi on joutunut perääntymään. Niinpä herkullista Kakolan kakkua tarjoillaan kesäisessä Café Kakolassa. Kakolan Kalpee -tölkin (4,7%) saa puolestaan seudun hyvin varustetuista ruokakaupoista, Koulun ja Laitilan panimon yhteistuotantona. Tölkkiversio on miedompi kuin Koulusta saatava hanakalpee, mutta kunnon humalainen pale ale kuitenkin.

Ja mikä parasta ennakkoluulottomat olutharrastajat ovat onnistuneet käynnistämään panimonsa myymälöineen vankilan entisissä keittiötiloissa. Tuotannossa on ensi alkuun neljää tuotetta. Lippulaivana on india pale ale Riviera (6,5%), jota tosin toistaiseksi saa vain panimon omasta myymälästä. Nimensä Riviera on saanut veden täyttämästä montusta, joka syntyi vankien louhiessa kakoliittiä mäeltä. Montusta muodostui uima-allas, jossa vangit saattoivat kuumina kesäpäivinä virkistäytyä.

Kolme muuta tuotetta ovat Helles Lager Hurlum (4,5%), Pale Ale Riemu (5,0%) sekä Rasbery Sour Ale Vautsi (3,5%). Maistelussa kaikki kolme olutta yllättivät oikein positiivisesti. Alansa klassikoita kukin: ei mitään turhaa kikkailua, silti persoonattomuus ja vetisyys onnistuneesti vältetty. Mukavaa, että pienpanimo uskaltautui kokeilemaan perinteistä saksalaista lageria: Hurlum on miellyttävän maukas ja raikas – jännä leipäinen katkeruus maistuu pitkään. Riemukin on riemukkaan konstailematon ja helposti lähestyttävä perinteinen pale ale. Vadelma sour Vautsi onnistuu myös tasapainoilussaan: ei lainkaan esanssimaisuutta, vehnä pehmentää happamuuden tyylikkäästi. Janojuoma, joka sopisi jopa kesäiseksi tervetuliaismaljaksi. Prosenttiluokassaan ylivoimainen hapanolut!

Callistus iloitsee saadessaan lähinaapurikseen tällaisen vakavasti otettavan käsityöläispanimon ja toivottaa Kakola Brewingille menestystä ja pitkää kakkua Kakolassa!