keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Olutvuoden 2017 tähtihetkiä

Callistuksen olutvuoden tähtihetkiin kuuluivat Suomi100 -juhlaoluet ja monet rohkeat kokeilut. Molemmista löytyi sekä suomalaisia että kansainvälisiä esimerkkejä. Vuoden mittaan jatkettiin tutustumista vieraisiin maihin ja niiden olut- ja ruokakulttuureihin – myös omien matkamuisteluiden merkeissä.


Suomen juhlavuotta kunnioittivat suomalaisten panimoiden ohella mm. tanskalainen Svaneke, virolainen Pöhjala sekä syksymmällä oluen suurvallan Baijerin edustaja, luostaripanimo Aldersbacher. Kaikkiaan seitsemästä juhlaoluesta Bryggeri-panimon trippelbock Vuosisata, vahva ja itsenäinen (10 %) sekä Pöhjalan puolukka-IPA Routa 2,0 (6,7 %) keräsivät raadiltamme parhaimmat arvioinnit. Suomi100-oluista Laitilan Agricola (6,5 %) juhlisti sopivasti myös reformaation 500-vuotista historiaa.



Uutta vanhaa


Kesällä ohjelmassa oli joukko hiukan erikoisempia vanhoja oluttyylejä. Ne ovat vahvasti tekemässä uutta tuloaan. Tällaisia olivat happamat sourit, suolaiset goset sekä humalattomat gruitit.

Hapanoluista kokeiltiin Rodenbachin klassikko-sour Gran Cruta (6%) ja de Barabanderin Petrus Aged Palea (7,3 %) – molemmat belgialaisia – sekä virolaisen Tanker-panimon Ketseriä (7 %). Sourit eivät kaikille maistu, mutta ennakkoluuloton maistelija yllättyy ja hykertelee. Parhaat kiitokset raadilta sai Petrus.

Happamansuolaisia ovat myös gose-oluet, maistelussa olivat tanskalainen To Øl Gose to Hollywood (3,8 %) sekä Pöhjalan Meri Gose (4,4 %). Miedoissa gose-oluissa mausteiden sekä happamuuden ja suolaisuuden taitava yhdistäminen houkuttelee miettimään oluelle sopivaa ruokakumppania. Callistus grillasi bratwurstia sekä lehtikaalin että viininlehden sisällä. Erinomainen yhdistelmä.


Elokuussa perehdyttiin kahteen sahdin kaukaiseen sukulaiseen, ilman humalaa valmistettuun gruit-tyypin olueen. Rekola- ja Hiisi -panimoiden yhteistyön tulos Vailla Humalaa (5,6 %) maustoi gruit-alensa villiyrteillä ja pakurikäävällä. Hopping Brewsters puolestaan käytti puolukkaa ja lakritsijuurta hipsterigruitissaan Finnjävel (5,3 %). Nämä suomalaiset gruit-alet ansaitsevat sijansa rohkeina ja kekseliäinä kokeiluina. Kummassakaan juomassa kikkailu ei uhkaa olutidentiteettiä. Hienosti onnistuneet kokeilutkaan eivät silti horjuta humalan asemaa oluen ensi sijaisena ryydittäjänä. Humalalajikkeiden kirjo on päinvastoin laajenemassa. Oluen ystävät ovat oppineet erottamaan ja arvostamaan humalalajikkeiden omintakeisia makunautintoja.

Matkaelämyksiä

 

Shenzhenin miljoonakaupungin olutmerkki on Kingway

Olutvuosi aloitetaan raadin jäsen J. Walkerin muistelulla Kiinan matkasta, jolloin käydään muun muassa kuuluisassa Shaolinin temppelissä. Samalla tehdään laaja Kaukoidän kierros ja havaitaan sikäläisen olutkulttuurin perustuvan imperialistisen ajan eurooppalaiseen perinteeseen. Maistelussa ovat intialainen King Chakra (4,7 %), thaiolut Singha (5,0 %) ja kiinalainen Tsingtao (4,7 %), jotka ovat kaukoidän oluiden yleiseen tapaan saksalaistyyppisiä lagereita. Sen sijaan Alkon uutuus, japanilaisen Kiuchi-panimon Ancient Nipponia (8,0%) on omaperäinen ale, joka pohjautuu paikallisiin raaka-aineisiin ja on erinomainen drinkkiolut.

Jäsen HetkenOutouden Skotlannin matkan muistoihin perustuu olutvierailu Orkneyn saarilla. Saarilla on kaksi panimoa, Orkney Brewery sekä Swannay. Jälkimmäisen panimon tuotteita löytyy suomalaisesta ruokakaupastakin peräti kolme, American Hopped Pale Ale, (4,7%), Scapa Special Flag Ship pale ale (4,4 %) sekä Island Hopping (3,9%). Alkon hyllyiltä löytyi myöhemmin myös saman panimon Barrel Aged Orkney Porter (10,5 %). Esimerkkiemme miedot aleoluet osoittavat, että saarilla osataan tehdä paitsi muhevan savuista viskiä myös kelpo olutta. Raadin makuun lähes täysosumaa edusti vahva, luostarimainen portteri pitkine vivahteikkaine jälkimakuineen.

Trondheimin vuonolla.
Norjan Trondheimissa pistäydyttiin maistelemassa pienpanimoravintola Mikrobryggerin kolmea hanaolutta: Easy Peat Stout (7 %), Global Warming (6 %) sekä IPA + (6 %). Kaikki osoittautuivat tasapainoisiksi ja tukevarunkoisiksi seurusteluoluiksi. Mieleen jäi parhaiten Easy Peat, johon turvesavustus oli tuonut mukavan täyteläisen maun. Alkon valikoimiin kuuluvista norjalaisoluista raadillamme on kuluneelta olutvuodeltakin hyviä kokemuksia esimerkiksi Nøgne Øn tuotteista, vaikkapa vahva tumma ale Nøgne Ø # 100 (10 %).

Olutvuoden päättää matkaraportti Berliinistä, jossa tutustutaan muun ohella paikalliseen Kneipe-kulttuuriin sekä pieneen, mutta monipuoliseen weddingiläiseen olutpuotiin Hopfen & Malz. Tuomisena muun muassa Gänstallerin imperial stout Schwarz 90 (11,9 %), jossa leveä maltaisuus ja monipuolinen makujen kirjo yhdistyvät hienostuneeseen karvauteen.

Bei Petra -Kneipe Weddingissä

Uusia suomalaisia, uusia trappisteja



Callistuksen olutvihkoon ehti vuoden aikana kertyä puolitoista sataa merkintää. Kotimaiset pienpanimot jatkoivat rynnistystään, sillä puolet maisteluista kohdistui uusiin suomalaisiin merkkeihin. Tutut olutmaat Britannia, Belgia, Saksa, Tanska, Viro ja USA ovat kukin edustettuna noin kymmenellä merkillä. Uusina olutmaina listoille pääsivät Uusi Seelanti tuataralisko-oluineen (Tuatara Brewing's Kapai, 5,8 %) sekä Kanada kurpitsaoluineen (Steamwork's Pumpkin Ale, 6,5 %).


Ilahduttavaa on raatimme suosikkien trappistipanimoiden verkoston laajentuminen Itävaltaan, Italiaan ja rapakon taakse USA:han. Erityismaininnan ansaitsevat Itävaltalainen Engelszell kahdella huippuoluellaan Gregorius (10,5 %) ja Benno (6,9 %) sekä St. Josephs Abbey jenkkitrappistillaan Spencer (6,5 %).

Mieleenpainuvia elämyksiä tuottivat myös barley wine -uutuudet kuten tanskalaisen Munkebon Mesingjord (9,4 %) ja kotimaiset Humaloven Hammer of Sucellus  (10,5 %) ja Malmgårdin Barley Wine (10,4 %). Vuoden huipuista on syytä nostaa esiin vielä amerikkalainen Brooklyn Local 1 (9 %), kotimainen Pyynikin Imperial Stout (13 %) sekä erikoisuutena belgialainen hehkuolut Liefman’s Glühkriek (6 %), jota voi uutta joulua odotellessa lämpimästi (ja lämmitettynä) suositella glögijuomaksi.





torstai 16. marraskuuta 2017

Berliiniläisiä tarinoita

Berliini on kulttuurista kiinnostuneen matkailijan toivekohde. Kaupungin taide- ja musiikkielämä on vilkasta, merkittäviä museoita ja muita kulttuurilaitoksia on jo pelkästään kaupungin jaon jäljiltä vähintään kaksin kappalein. Liikkuminen on huonojalkaisellekin suurkaupungiksi helppoa. U- ja S-Bahn -verkosto on kattava ja sitä täydentävät selkeät ja hyvin informoidut bussi- ja raitiovaunulinjat, joiden avulla aina pääsee suht lähelle kohdettaan. Pientä googlaamista se toki edellyttää.

Uutena museona löytyi tällä kertaa The Story of Berlin Kurfürstendamin läheltä. Museo kertoo nimensä mukaisesti Berliinin tarinan pienestä keskiaikaisesta Spree-joen varren kaksoiskylästä eurooppalaiseksi metropoliksi.

Museo panostaa vuorovaikutteisuuteen ja elämyksellisyyteen. Siellä voi vaikkapa kuunnella Fredrik Suuren säveltämää huilukonserttoa, katsella näytteitä 1920- ja 30-lukujen elokuvista, kävellä Ooppera-aukiolle poltettavaksi tuotujen kiellettyjen kirjojen päällä tai kosketella aitoa Berliinin muurin pätkää. Verrattuna Deutsches Historisches Museumin näyttelyyn jää Storyn välittämä historiakuva silti aika pintapuoliseksi. Suositun perhevierailukohteen asemansa se kuitenkin ansaitsee.

Myös ruokapuoli hoituu Berliinissä, sillä ruokapaikkoja on joka makuun ja syöminen on edelleen suomalaisittain edullista. Viikkovuokra-asuntomme sijaitsi Weddingissä. Kaupunginosaa halkovan Müllerstrassen varrella on pilvin pimein vatsalle ja kukkarolle sopivia ruokapaikkoja. Matkaviikkomme sesonkiaines oli kurpitsa, jota tarjottiin keittona, spagettikastikkeissa ja pataruuissa. U-Seestrassen lähellä olevassa turkkilaisravintolassa sen sijaan valmistettiin unkarilaistyyppistä gulassia ja täytettyjä paprikoita. Täydellisiä makuelämyksiä kuuden euron annoshintaan!

Asuntomme lähellä toimii intialainen ruokala Hasina Eatery. Valinnanvaraa on koko perheelle, sillä annoksilla on kolme vaihtoehtoa: vegaani- tai vegetaarinen sekä kanalla höystetty versio. Syötävää voi tilata myös mukaan otettavaksi. Maukkaat ruuat valmstetaan alusta lähtien, jotes se hiukan kestää. Jälkiruokana saa intialaista jäätelöä maustettuna esimerkiksi mangolla tai litsihedelmällä. Erikoisuutena mainittakoon, että jäätelöt on pakastettu iloisenvärisissä keraamisissa kulhoissa ja kulhot sai viedä kotiin. Näin teimmekin.


Aitosaksalaiseen tapaan korttelissamme on myös pieni olutpubi eli Kneipe, siellä on hyvä käydä päivän päätteeksi nauttimassa Erdinger Dunkelit ja kirjailemassa matkapäiväkirjaa. Kneipet tunnetaan Saksassa jo 1700-luvulta. Etymologisesti kneipe juontunee pientä ryypynmittaa tarkoittaneesta kneip-sanasta, joka lienee siirtynyt hollannin kautta englantiinkin muodossa nip ja nipperkin. Onpa virolainen Koch-panimo tehnyt mainion old alen nimeltä Vana Eil Nipperkin, joka aikanaan sai Callistuksenkin suut messingille.

Sanovat, että Kneipe-kulttuuri olisi Saksassa hiipumaan päin. Mutta tämä bei Petra vaikutti kyllä elinvoimaiselta. Paikalliset – joukossa myös naisia – kokoontuvat iltaisin tuopin ääreen vaihtamaan kuulumisia, heittämään tikkaa ja lyömään korttia. Eräänä iltana takahuoneessa pelattiin peräti bingoa! Tuulahdusta menneiltä ajoilta edusti myös tupakansavu. Berliinissä voi kooltaan riittävän pieni ravintola saada poikkeusluvan tupakointiin. Siitä kertoi ikkunassa kyltti Raucher Kneipe.


Weddingistä löytyy myös oluttuotteiden erikoismyymälä Hopfen & Malz. Myymälä on pieni kuin muinainen Kulmalan maitokauppa, mutta kirjaimellisesti aivan pullollaan olutmerkkejä. Puodinpitäjän avustuksella valittiin kotisuomeen tuotavaksi Andechser-luostaripanimon Doppelbock Dunkel (7,1%) sekä Gänstallerin imperial stout Schwarze 90 (11,9%). Ne eivät ole mitään paikallisia erikoisuuksia – baijerilaisia molemmat – mutta ovatpahan jotain, mitä ei Alkosta saa.

Maistelusessiossa Andechser osoittautui makean maltaiseksi ja mukavan pyöreäksi doppeliksi, ei kuitenkaan tyylilajinsa parhaimpiin kuuluvaksi. Schwarze 90 sen sijaan sai raadilta erinomaisen vastaanoton alkaen epäsaksalaisen tyylikkäästä etiketistä. Muheva maltaisuus, pitkä ja paksu suuntuntuma, monipuolinen makujen kirjo, mm. salmiakki ja Jägermeister, yhdistyvät hienostuneeseen karvauteen. Lämpeneminen tuo esiin lisää vivahteita ja yrttisiä makuja.