Elämyksiä seetripuun alla

Muinaisten sumerilaisten savitaulut todistavat, että Mesopotamiassa nautittiin ohrasta ja vehnästä valmistettua olutta jo tuhansia vuosia sitten. Välimeren pohjukkaa, nykyisen Libanonin aluetta asuttanut merenkulkijakansa foinikialaiset vei olutkulttuuria ympäri tunnetun maailman. Myöhemmin, antiikin aikana, viini syrjäytti oluen lähes tyystin Lähi-Idän alueella.

Olutkulttuurin vastaisku on kuitenkin käynnissä myös oluen syntysijoilla. Sitä on vauhdittanut maailmanlaajuinen pienpanimobuumi myös Lähi-Idässä. Liikemies ja olutharrastaja Mazzen Hajjar perusti alueen ensimmäisen pienpanimon Beirutin lähistölle. Panimo aloitti toimintansa dramaattisissa oloissa Israelin pommittaessa kaupunkia ns. Libanonin sodassa kesällä 2006.

Hajjar sai avukseen tanskalaisen, kymmenen vuotta Carlsbergin panimomestarina toimineen Anders Kissmeyerin. Yhteistyön tuloksena  lähi-idän vanha olutperinne yhdistyy skandinaaviseen oluentekotaitoon. Nyttemmin Hajjarin 961 Beer -panimon tuotanto on laajentunut ja sen oluita viedään muuallekin. Panimo lienee saanut nimensä Libanonin puhelinsuuntanumerosta, joka on 961.

Suomeen panimon tuotteita ei kuitenkaan tuoda, mutta Callistuksen ystävän ja ulkojäsenen taannoisen Beirutin matkan ansiosta tiimi pääsi kokemaan harvinaisen olutnautinnon. Matkatuliaisina oli kaksi 961-panimon tuotetta, Lebanese Pale Ale (6,3%) sekä Witbier (5,3%). Ja kyllä, maistelijat pääsivät omaperäiselle makumatkalle Libanoniin.

Panimon kärkituote pale ale huumaa jo mausteisella tuoksullaan: kamomilla, timjami, salvia, sumakki, minttu. Outo yhdistelmä pysyy hyvässä tasapainossa ja maku viipyilee kitalaessa pitkään.  Panimon vehnäolutkin on jännittävän omintakeinen. Korianteri ja appelsiininkuori aiheuttavat aluksi hiukan sourmaisen tuntuman, vaikka itse asiassa juoma on makeahkoa, nektarimaista. Jotain mieliinjäävää ja ei-eurooppalaista. Voi kyllä kuvitella, että Witbier maistuu janoiselle kulkijalle Libanonin helteessä seetripuun katveessa.

Paastosta päästyä

Pääsiäispöydän pääruokalajit: höyrytetty kuharulla & parsa sekä nyhtökaritsa.

Pääsiäinen on merkinnyt laskiaisena alkaneesta paastosta pääsemistä. Paastoamalla kieltäydyttiin maallisista nautinnoista ja valmistauduttiin ristinkuoleman, ylösnousemuksen ja pelastuksen suureen juhlaan. Ruuan määrää vähennettiin. Liha oli vallan kiellettyä, samoin alkoholi. Kieltäymyksiä lievitti, ettei ravitsevaa olutta laskettu alkoholiksi sen paremmin kuin kalaa lihaksi.

Luostareissa munkit saattoivat usein osoittaa suurta hurskautta korvaamalla koko aterian tuhdilla annoksella vahvaa olutta. Itse pääsiäistä on pidetty yhtenä olutvuoden kohokohtana. On valmistettu erityistä pääsiäisolutta, usein tummaa, vahvaa ja rungoltaan tukevahkoa. Koska sesonki on lyhyt ja vielä hypähtelee kuunkierron mukaan, on erityisten pääsiäisoluiden pano jäänyt nykyisin pitkälti pienpanimoiden huoleksi.

Jos pääsiäistä katsoo gastronomiselta kannalta, pääasiaksi nousee runsas ja monipuolinen juhla-ateria. Pääsiäisruuat on ladattu vahvoilla perinteillä ja muinaisilla symbolimerkityksillä, joissa kansantavat yhdistyvät kristillisiin aineksiin. Ikiaikaiseen tapaan Callistuksen pääsiäispöytä juhlii vuodenkierron kääntymistä kevään heräämiseen. Pöytään laitetaan kirkkaita värejä. Vihreää, punaista, oranssia! Erityisen tärkeää se on, jos pääsiäinen on maaliskuussa ja sataa viistoa räntää.

Alkupalat: yrttinen pinaattikeitto, salaatti ja lohirulla. Jälkiruokina mämmi & vaniljakastike sekä kotona valmistettu chilisuklaajäätelö.

Risotto värjätään kurkumalla kirkkaan oranssiksi ja päälle tuoretta vihreää. Callistuksen yrttimaalta löytyi ilmasipulin varsia ja karhunlaukkaa. Vanhoista porkkanoistakin - yllättävää kyllä - tulee maukas raastesalaatti hyvän kastikkeen ansiosta. Resepti löytyi vuosia sitten valtakunnan päälehden ruokasivulta: öljyä, etikkaa, inkivääriä, hunajaa sekä pieni ripaus cayennepippuria. Callistuksen keittiössä oikaistaaan käyttämällä inkivääripastaa ja juoksevaa hunajaa. Tämä kirkkaanoranssi salaatti on parhaimmillaan, kun makujen annetaan tekeytyä ainakin tunti.

Liharuokaan hankittiin tänä vuonna luista karitsan keittolihaa. Sitä kypsennettiin kannellisessa padassa noin 10 tuntia matalassa lämmössä (90 astetta). Luut nyhdettiin pois kypsästä lihasta ja vadille keitettiin (5 min.) röykkiö vihreitä papuja. Jälkiruoaksi maisteltiin ensin mämmiä vaniljakastikkeen kera ja sitten kotitekoista jäätelöä, joka sisälsi chilillä maustettua suklaata.

Monen ruokalajin aterialle sopii kyytipojaksi keveä ja raikas pils, joka antaa sopivasti tilaa ja tukea niin kalan kuin karitsankin makuvivahteille. Callistuksen pääsiäispöytään valittiin Laitilan vaalea lager Kukko Pils (5,5%). Lopuksi digestiivinä nautittiin Beer Huntersin Mufloni Kauramoottoria (10%). Tämä samettisen paksu ja öljyinen, vahvan suklainen ja ylellisen herkullinen imperial oatmeal stout oli ihastuttanut tiimiä jo aiemmin keväällä. Hyvältä se maistui nytkin, mutta pakko on tunnustaa, että monipuolisen herkkuaterian suussa viipyilevät maut onnistuvat peittämään imperiaalin parhaat vivahteet. Ehkä on niin, ettei olut ole sittenkään omimmillaan digestiivinä, vaan paremmin toimisi vaikkapa tilkka yrttilikööriä.

Viimeiset vihdat

Joulusaunalla ja juhannussaunalla on vakiintuneet paikkansa suomalaisessa juhlaperinteessä. Miksei pääsiäissaunallakin voisi sellainen olla? Silloin Callistus ottaa käyttöön viimeiset edelliskesänä kuivatut saunavihdat; päästäänpä niistäkin. Ja kun myöhemmin alkaa hiukoa, pääsiäismakkarat kehiin. Illan mittaan sopii myös maistella paria markkinoille tullutta pääsiäisolutta. Siis pari tuntia elpymistä ruokailun jälkeen ja saunan lämmitykseen!

Pääsiäisen kotimaisista uutuuksista maisteltavaksi osuivat Fiskarsin Påske Saison Oak Aged With Cherries (5,4%), Malmgårdin Pääsiäisolut (5,5%) sekä Mustan Virran Panimon Pääsiäisportteri (5,5%).

Fiskarsin saisonin pitkä ja hienosteleva nimi hiukan epäilyttää, mutta itse juoma osoittautuu kelpo saisoniksi, jossa on jotenkin "belgialainen" tuntuma. Kirsikka ja vehnä maistuvat. Eikä ole vetisyyttä, mikä kyllä hiukan vaivaa sekä Malmgårdin pääsiäisolutta että Mustan virran portteria. Pari prosenttia lisää tekisi kumallekin hyvää.

Saunaillan päätteeksi maistellaan itse valmistettua pääsiäismakkaraa, jossa taikinaan on jauhettu possun ohella karitsan paistia. Sekoitukseen kuuluu myös Cheddar-juustoa, punaviiniä ja monenlaista yrttiä alkaen valkosipulista ja ruukkutimjamista päätyen juuri omasta yrttimaasta putkahtaneisiin karhunlaukanlehtiin. Hyvin maistuu väsyneille herkuttelijoille myöhäisen takkatulen loisteessa.