Elämyksiä seetripuun alla

Muinaisten sumerilaisten savitaulut todistavat, että Mesopotamiassa nautittiin ohrasta ja vehnästä valmistettua olutta jo tuhansia vuosia sitten. Välimeren pohjukkaa, nykyisen Libanonin aluetta asuttanut merenkulkijakansa foinikialaiset vei olutkulttuuria ympäri tunnetun maailman. Myöhemmin, antiikin aikana, viini syrjäytti oluen lähes tyystin Lähi-Idän alueella.

Olutkulttuurin vastaisku on kuitenkin käynnissä myös oluen syntysijoilla. Sitä on vauhdittanut maailmanlaajuinen pienpanimobuumi myös Lähi-Idässä. Liikemies ja olutharrastaja Mazzen Hajjar perusti alueen ensimmäisen pienpanimon Beirutin lähistölle. Panimo aloitti toimintansa dramaattisissa oloissa Israelin pommittaessa kaupunkia ns. Libanonin sodassa kesällä 2006.

Hajjar sai avukseen tanskalaisen, kymmenen vuotta Carlsbergin panimomestarina toimineen Anders Kissmeyerin. Yhteistyön tuloksena  lähi-idän vanha olutperinne yhdistyy skandinaaviseen oluentekotaitoon. Nyttemmin Hajjarin 961 Beer -panimon tuotanto on laajentunut ja sen oluita viedään muuallekin. Panimo lienee saanut nimensä Libanonin puhelinsuuntanumerosta, joka on 961.

Suomeen panimon tuotteita ei kuitenkaan tuoda, mutta Callistuksen ystävän ja ulkojäsenen taannoisen Beirutin matkan ansiosta tiimi pääsi kokemaan harvinaisen olutnautinnon. Matkatuliaisina oli kaksi 961-panimon tuotetta, Lebanese Pale Ale (6,3%) sekä Witbier (5,3%). Ja kyllä, maistelijat pääsivät omaperäiselle makumatkalle Libanoniin.

Panimon kärkituote pale ale huumaa jo mausteisella tuoksullaan: kamomilla, timjami, salvia, sumakki, minttu. Outo yhdistelmä pysyy hyvässä tasapainossa ja maku viipyilee kitalaessa pitkään.  Panimon vehnäolutkin on jännittävän omintakeinen. Korianteri ja appelsiininkuori aiheuttavat aluksi hiukan sourmaisen tuntuman, vaikka itse asiassa juoma on makeahkoa, nektarimaista. Jotain mieliinjäävää ja ei-eurooppalaista. Voi kyllä kuvitella, että Witbier maistuu janoiselle kulkijalle Libanonin helteessä seetripuun katveessa.