Maltaan takojat luostarin varjossa

Kaksi intohimoista naantalilaista olutharrastajaa päätti vuonna 2017 muuttaa harrastuksensa liiketoiminnaksi. He perustivat panimon, jolle antoivat nimeksi Mallassepät. Pienpanimo on ripeästi laajentanut toimintaansa rohkeilla kokeiluilla, joiden juuret ovat kaverusten omissa kotiolutresepteissä. Oluttyylien kirjo ulottuu ipoista ja apoista imperial ja milk stouteihin ja soureihin asti - onpa kokeilussa oma sahtikin. Juomia yhdistää yleensä kuitenkin viittaus seppien maailmaan. Niinpä valikoimissa ovat Sysi, Leka, Karaistu, Pata ja Kisälli. Toisaalta panimo korostaa myös naantalilaista kotiseutuperinnettä nimeämällä yhden kärkioluistaan Naantalin Eeppiseksi IPAksi.

Naantalilainen olutperinne onkin vaativa vaalittava, sillä se ulottuu aina keskiajalle saakka. Vuonna 1438 perustettu birgittalaisluostari oli tunnettu maukkaasta oluestaan. Luostarin yhteydessä oli puutarha, jossa kasvatettiin hedelmäpuita, viljeltiin hamppua, humalaa ja monia hyödyllisiä yrttejä. Sillä aikaa kun luostarin sisaret neuloivat sukkia ja pitsejä ja tekivät muita käsitöitä, puutarhuriveljet panivat olutta, jota riitti myytäväksikin. No, tosiasiassa nunnat kyllä tekivät kaikkia töitä - taisivat niitä johtaakin. Oluenpanoa varten hankittiin katajaa ja suomyrttiä, käytettiinpä mausteeksi myös hunajaa. Olutta valmistettiin myös lääketarkoituksiin, mikä selviää nykypäiviin säilyneestä luostarin keskiaikaisesta lääkekirjasta. Tällöin olutta maustettiin muun muassa koiruoholla eli malilla, mesiangervolla ja siankärsämöllä.

Oluenpanon tietotaitoa saatiin myös sisarkunnan pääluostarista Vadstenasta sekä samoihin aikoihin Tallinnan liepeille perustetusta Piritan luostarista. Kerrotaan, että Vadstenan nunnat ja munkit saivat humalaolutta kannullisen päivässä. Sitä sopi siemaista tuopillinen vesperin jälkeen rauhallisen yöunen varmistukseksi. Piritan luostarin makoisaan olueeseen ja puutarhanhoitoon voi puolestaan tutustua vaikkapa Indrek Harglan mainioissa apteekkari Melchiorin seikkailuja kuvaavissa dekkareissa.

 

Naantalilaista epiikkaa

Mutta palataanpa Naantaliin. Olisi mielenkiintoista nähdä minkälaisen luostarioluen Mallassepät saisi aikaiseksi. Callistus onnistui viime kesänä maistelemaan Mallasseppien uuden uutukaista APAa, Kisälliä (5,5%). Se osoittautui pirteän sitruksikseksi kesäolueksi. Kelpo kesäolut on myös Naantalin Eeppisen IPAn kevyempi versio (5,0%), joka makean ja täyteläisenkin ensituntuman jälkeen puraisee mukavasti. Lähemmäksi luostarioluen tyyliä pääsee kuitenkin tuhti imperial stout Sysi (9,5%), joka tuli myyntiin 2019 alkutalvesta. Sysimusta lakritsintuoksuinen drinkki, josta mieleen tulevat salmiakkikossu, Gammel dansk ja Underberg. Paahteinen, savuisa juoma, joka kestää sekä lämpiämisen että kansainvälisen vertailun. 

Eräänä keväisenä saunailtana vuoroon pääsivät vielä kolme seppien taosta: milk stout Pata (5,2%), Leka IPA (5,5%) sekä Naantalin Eeppisen IPAn tuhdimpi painos (7%). Odotuksiin nähden Pata tuotti lievän pettymyksen. Miellyttävän suklainen ja tasapainonen pehmeys kyllä, eikä oikeastaan vetinenkään, mutta voisi ehkä olla hiukan vahvempaa. 

Ipa on tänään sen verran kovasti kilpailtu oluttyyli, ettei Leka aivan klassikoksi nouse. Hyvä perusipa kuitenkin, sitruksiset humalat maistuvat kauan - jälkimaussa miellyttävä kevätkesäisen niityn aromi. Kritiikkiä herätti nimi Leka. Jos nyt kevyelle ipalle pitää löytää pajasta vastine, ehkä vaikka pihti voisi sopia raskasta lekaa paremmin.

Hyvät kokemukset Eeppisen Ipan kevyemmästä versiosta virittivät odotukset oluen vahvemmasta painoksesta korkealle. Eikä tullut pettymystä. Mustaherukan häivähdys tuoksussa vaihtuu jännittäviin trooppisen hedelmäisiin makuihin. Runko on kuitenkin tukevasti tasapainossa ja jälkimaussa kaurapuuron lempeää makeutta. Voisi maistua sellaisellekin, joka ole ipojen maailmasta vielä innostunut.

 

Kaksi shottia humalaa

Mutta mitä merkintä DDH Neipa tarkoittaa Eeppisen etiketissä? Yhdysvaltain koillisosissa on pitkään pantu samean vaaleita, trooppisen hedelmäisiä ipoja, joissa on vahva humalointi, mutta vähemmän katkeroita kuin perinteisissä ipoissa. Niitä kutsutaan nimellä New England Ipa. Siitä siis neipa, joka on viimeisimpiä oluttrendejä. DDH taas tulee sanoista double dry hop. Kuivahumaloinnissa humalaa lisätään paitsi käymisen alkuvaiheessa myös varsinaisen käymisen jälkeen. Tavoitteena on vahvistaa eri humaloiden aromaattista vaikutusta makujen ja tuoksujen kokonaisuudessa.

Panimomestari Jaakko Hartemaa kertoo Mallasseppien kotisivujen videoklipissä Eeppisen IPAn valmistusprosessista avaten samalla DDH-tyylin saloja. Käymisen alkuvaiheessa noin tuhannen litran panokseen ladattiin 15 kilon "shotti" Galaxyä, Mosaicia ja Citraa. Toinen samankokoinen humalashotti lisättiin sammioon varovaisesti "kuivana" vain vajaa viikko ennen pullotusta. Siinä Galaxyn korvasi El Dorado.

Mallasseppien kotisivujen videoklippigalleriaa voi muuten suositella kaikille olutharrastajille. Pääosin klipeissä kuvataan varsin luonnikkaasti esiintyvän panimomestarin johdolla pienpanimon arkea, työprosesseja, ilon hetkiä ja myös eteen tulevia ongelmia. Sen verran Mallasseppien juomat ja muukin puuha herättivät kiinnostusta, että tiimin jonkin keväisen perjantairetken kohteeksi saattaa hyvinkin joutua Naantali sekä Mallasseppien panimo ja sen yhteydessä toimiva myymälä.