Ruosniemen panimon ”ammattilaissarja” on osoittanut kaikessa hilpeydessään olevan hyvä jatkumo varsin erityyppisiä oluita. Tällä kertaa Callistuksen maisteluun saapui Koodari, tyyliltään se edustaa american lageria. Tarkemmin sanottuna premium american lageria, joka on vetisempiä veljiään parempaa ja tasapainoisempaa. Ruosniemen tuote on varsin oiva otos siitä mitä tämän tyylin edustaja saattaa parhaimmillaan olla. Runko on miellyttävän maltainen, humalointi raikkaan sitruksinen ja hivenen havuinen. Yhdessä ne muodostavat tasapainoisen ja mukavan pirteän kokonaisuuden.
The Flying Dutchmanin nomadipanimo on tunnettu paitsi hyvistä oluistaan myös erityisen pitkistä ja hilpeistä nimistään. Tällä saralla ei tule poikkeusta, vaikka ”Nuts” ei aivan parhaimmistoon pääsekään. Tämä ei tarkoita sitä että oluessa olisi vikaa sinällään, se vain kilpailee kovassa sarjassa. Mitä taas tulee tyyliin Winter IPA, niin tässä tuli kyllä skeptisyys aluksi vastaan. Toisaalta ajan henki suosii uusia nimityksiä ja tyylejä, näin ollen annettakoon WIPA:n olla. Ehkä talvisen IPAn kuuluukin olla juuri jotain konstailemattoman suoraviivaista, tavallista IPAa runsaammalla rungolla varustettuna. Katkeroita löytyy 57,1 EBU:n verran, mutta leveä ja jonkin verran makea maltaisuus tasoittaa humaloinnin mukavasti. Tuoksusta ja mausta löytää hedelmäisyyttä ja greippiä sekä ehkä hieman parfyymimäistä kukkaisuutta.
Viimeisenä maistelimme virolaisen Põhjalan jouluolutta. Tämän panimon tuotteet ovat Callistukselle jo tuttuja, mutta jaksavat aina yllättää positiivisesti. Jouluöö on kuin tehty viipyilevän raukeaan hetkeen pyhien aikana. Maustetuksi Imperial portteriksi luokiteltava nautinto on kuin tehty jälkiruuaksi tai rauhallisen lukutuokion kumppaniksi. Jouluöö on maustettu aidoilla vaniljatangoilla, kaakaonibseillä ja tammilastuilla.
Musta, täysin läpinäkymätön väri, tuoksu antaa lempeitä tammisen vaniljaisia aromeja ja aitoa suklaan tuoksua. Maku jatkaa samoilla linjoilla, mutta yllättää karvailla, paahteisilla aromeilla: tummaa suklaata, vaniljaa, kypsää luumua ja tammea. Maut sulautuvat toisiinsa ja vaihtelevat järjestystään mentäessä eteenpäin jälkimaun hienovaraisiin hetkiin. Olut muuttuu lämmetessään, joten kannattaa odotella ja nauttia pieniä siemaisuja, jotta saa kaiken irti makujen muutoksesta kohti täydellistä nautintalämpötilaa, jolloin karvaat katkerot taittuvat suuta hyväileväksi pehmeydeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti