Jumala, tuoppi ja vasara

Tällä kertaa maistissa oli Humaloven Hammer of Sucellus(10,5 %). American Barley wine -tyyliä edustava moniviljaolut. Kyllä, itsessään jo melko harvinaiseen oluttyyliin on käytetty paitsi amerikkalaisia humalia niin myös ohran lisäksi ruismallasta sekä kaura- ja vehnähiutaleita.

Barley wine on ehkä hieman harhaanjohtavasta nimestään huolimatta olutta. Nimeä selittää tyylille ominainen melkoisen vahva alkoholiprosentti, joka vaihtelee karkeasti 9—13 % välillä. Tyypillisimmillään makukin muistuttaa vahvoista viineistä kuten sherrystä tai portviinistä. Korkeaa alkoholipitoisuutta ei kuitenkaan kannata pelätä, ainakaan maun puolesta. Tyylin ominaisia piirteitä ovat pehmeän pyöreät kuivahedelmäiset aromit, paksu suuntuntuma ja pitkä jälkimaku.


Sucelluksen vasara ei osu ohi. Ohukaisen vaahdon alta löytyy leveän maltaisena ja makean marjaisena nouseva tuoksahdus, ryyditettynä kevyesti mausteilla ja yrteillä. Väri on punertavan ruskea, maanläheinen ja samea. Ensimmäistä hörppäystä ei malta viivytellä liialla tuoksuttelulla. Alku on makeutta ja paksua suuntuntumaa, kuivattuja hedelmiä ja marjoja, siirappia. Heti perään intensiiviseen makeiden aromien leikittelyyn liittyy karvautta, hiven happamuutta tasoittaen miellyttävästi kokonaisuutta. Lämmetessään tämä olut vain paranee, mukaan tulee mausteisuutta ja ehkä hieman havuisia ja savuisiakin piirteitä.

Barley wine -tyylin kohdalla kannattaakin erityisesti muistaa tarjoilulämpötila. Kotioloissa tämä on helposti hallittavissa toisin kuin hanasta maistellessa. Tämän tyyppiset oluet ovat parhaimmillaan verrattain lämpimänä tarjoiltuna noin 13–17 asteisina. Callistus suosittelee maistelun aloitettavan matalammasta päästä nauttien vivahteiden muutoksesta oluen hiljalleen lämmetessä lasissa.

Sucellus (tai Sucellos) on kelttiläinen maanviljelykseen liittyvä jumala, joka adoptoitui
roomalaiseen kulttuuriin. Häntä palvottiin myös brittein saarilla. Sucellus kuvataan usein
keski-ikäisenä parrakkaana miehenä, jolla on suuri vasara toisessa kädessään ja juoma-astia
toisessa, joskus olallaan tynnyri. Nimen katsotaan tarkoittavan 'hyvää iskijää' -
gallialaisesta sanasta cellos (iskijä) johtuu latinaan percellere.