Sesongin villejä maistelumuistoja Osa II

Maistelumuistojen kakkososassa siirrymme IPOjen ja vähän stoutien ja porttereidenkin maailmaan. IPAt ovat tulleet jäädäkseen. Oluttyyli on houkutellut panimoita sekä erilaisiin luoviin kokeiluihin että myös keskinäiseen yhteistyöhön. 

 

Monipuolistuvat IPAt

IPA-humaloinnin kirjo laajenee, toki amerikkalaiset sitä edelleen hallitsevat. Mutta uusia makusävyjä on haettu myös erilaisista hedelmistä ja muun muassa ginitynnyrikypsytyksestä.

Kesän IPOjen prosenttihaitarikin on leveä. Mietojen IPOjen huipuksi osoittautuu virolaisen Lehen Väike India (2,7%). Edellisvuoden myönteiseksi kevyt-IPA -yllättäjäksi nousi kaksi ja puoliprosenttinen Olvin Hi-Hop IPA. Kuluvan vuoden osalta tittelin ansaitsee tämä lievästi hapan ja  runsasmakuinen Väike India. Callistus suosittelee kesäiseksi janojuomaksi.

Vahvemmassa päässä komeilevat kaksi imperial IPAa, pietarilaisen käsityöpanimo AF:n Redrum (8,8%) ja Ruosniemen Gin Barrel (9%). Venäläinen Redrum on IPAksi aika metka, tumma, hiukan belgioluen tyyppinen, aluksi makealtakin häivähtävä. Mutta kyllä karvauskin tuntuu. Lopuksi jopa aika rough - lieneekö oluelle tarkoituksella annettu nimi "redrum" eli väärinpäin: "murder". Redrumin etikettikin tuntuu viittaavan kauhuelokuvan klassikkoon Hohtoon.

Ruosniemi puolestaan lunastaa lupauksensa: hiukan paahteisessa imperiaalissa on jännä makumuisto puisesta ginitynnyristä. Vahvaa on myös oikea belgialainen, nimittäin Houblon Chouffee IPA (9%). Tämän tutun tonttuoluen IPA-version pilvimäinen vaahto sekä greippihedelmäinen mutta pehmeä ja vahva maku keräävät raadilta kiitosta.

Mukana on myös kansainvälistä yhteistyötä. Virossa toimivan suomalaispanimon Sorin D Water Melon Shake Dipa (8,3%) on kiinnostava ja erikoinen, mutta ei raadin mielestä aivan yllä Sorin totutulle tasolle. Melonista ja laktoosistako johtunee pirtelömäisyys ja epäipamainen paksuhko suuntuntuma.Voi tosin olla, että varauksellinen arvio perustuu vain Callistuksen vanhakantaiseen epäluuloon; pirtelömäisyyttähän (shake) juomassa tavoiteltiinkin.

Omintakeinen on myös Kakolan panimon yhteistyössä virolaisen Tankerin kanssa kehittämä Tanhu Farmhouse IPA (6%). Kukkainen tuoksu ja jännittävä sourimainen maku. Joku yty kuitenkin puuttuu. Raadin mielestä ei ole ihan hintansa väärti (0,75 litran pullo Alkossa 16,96 euroa). Olisikohan näissä yhteistyöoluissa tällä kertaa lievää yliyrittämistä?

Maininnan ansaitsee myös pehmeä, mutta puraiseva Sonnisaaren Humalaja (6,7%), jossa on hauskan nimensä mukaisesti vuoriston tuntua. Kaurahiutaleet ja vehnämallas pehmentävät mukavasti vahvaa humalointia.

Stoutit ja portterit maistuvat kesälläkin

Kesäkaudesta huolimatta stoutit ja portteritkin maistuvat. Eturiviin nousee kaksi imperial stoutia, edellämainitun pietarilaispanimo AF:n Big Black Mash (10%) ja norjalaisen Lervigin Konrad's Stout (10,4%). Molempien ylöspanokin saa kiitosta. Big Black Mash on sisältöönsä viitaten tyylikkäässä mustassa purkissa, keskellään kirjaimista koostuva "muusispiraali". Konrad-pullon etikettiä hallitsee black metal -tyyppinen punamusta sirpalekuvio. Molemmat stoutit ovat todella heavyä tavaraa, nautiskeluoluita parhaimmillaan.

Erikoinen kokeilu on virolaisen Lehen Punane ja Must Raspberry Porter (7 %). Ei luulisi, että vadelma sopii portteriin, mutta niin vain käy. Vahva paahto taittaa vadelman äitelyyden - mainio kesäisen aterian päätösolut.

Englantilainen Big Belly on antanut imperial porterilleen nimen Aethelstan (10%). Tämä tuhti, öljyisen paksu, turvesavuinen portteri on kuitenkin salaa lempeä eikä tunnu niin vahvalta kuin on. Ehkä olut on nimensä ansainnut. Aethelstania pidetään Englannin ensimmäisenä tosiasiallisena kuninkaana. Tämä 900-luvulla elänyt soturijohtaja yhdisti ensi kertaa laajat Britannian alueet valtansa alle ja ajoi simaa maistelevat tanskalaiset viikingit pois Yorkin kreivikunnasta.