Ensimmäinen Oktoberfest järjestettiin juhlistamaan Baijerin kruununprinssi Ludvigin häitä morsiamensa Theresen kanssa jo vuonna 1810. Juhlaperinne on sittemmin levinnyt ympäri maailman. Ajankohdaltaan se yhdistyy sadonkorjuujuhliin sekä metsästyskauden avaukseen – Suomessa myös vanhaan kekriperinteeseen.
Suomalaiset panimotkin ovat intoutuneet tekemään Oktoberfestin nimikko-oluita. Callistus jätti tällä kertaa perinteiset Spatenit, Paulanerit ja Hacker-Pschorrit väliin ja maisteli kahta kotimaista ja yhtä tanskalais-belgialaista Oktoberfest-olutta. Oktoberfest-oluet eivät yleensä ole hirmu vahvoja – niitähän pitää pystyä nauttimaan litratolkulla. Esimerkkeinä olivat Stadin Panimon Städtchen Oktoberfest Märzen (5,3 %), Mallaskosken Oktoberrauch (5,5 %) sekä Mikkellerin Oktober Pretzel (5,8 %).
Kun lasiin kaadettiin teenväristä tanskalais-belgialaista Pretzeliä, annos näytti isokuplaisine ja tosi vahvoine vaahtoineen aivan jäätelösoodalta. Tuoksussa ja maussa on sopivasti raikasta happamuutta, jota täydentää pieni makea vivahde. Se on peräisin suolaisesta Pretzel-leivonnaisesta, joka nostaa esiin makean vivahteen. Tästä leivonnaisesta juoma on saanut nimensä. Mieleenjäävä kokonaisuus.
Kotimaisista Oktober-oluista kauniin punertava Städtchen oli lievä pettymys. Raikas janojuoma, mutta jää jotenkin hiukan ohueksi, vaikka lämmetessään kyllä täytelöityy. Sen sijaan Mallaskosken Oktoberrauch onnistuu hyvin. Savu maistuu selkeästi, mutta silti lempeästi. Paahteen karvaus ja tuoreen lakritsin makeus yhdistyvät täyteläiseen runkoon. Voisi olla mainio sadonkorjuupöydän ruokaolut: uunijuureksia (vaikka palsternakkaa) ja jotain nyhtöjuttuja kumppaniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti